Arkipäivä

Arkipäivä on välillä helppo, välillä vaikea. Tänä aamuna ei ollut sähköä. Huomasimme sen yöllä, kun yhtäkkiä ilmapuhdistimmet sammuivat ja ilmalaatu huoneni. Aamulla herättäessä miettimme päivän ohjelmaa. Mistä saamme vettä? (vettä pitää aina keittää) Miten teemme ruokaa? Niko sanoi lähtevänsä kielikoulusta aikaisemmin ja tuovansa meille ruokaa viereisestä ravintolasta. Minä itse en pääse yksin tyttöjen kanssa ulos. Rattaat ei mahdu hissiin, ja me kaikki emme mahdu hissiin. Tämä tarkoittaa, että ensin pitää kantaa joko rattaat tai tyttöjä ulos. Vaara tilanteessa sitä voi kokeilla, mutta muuten ei. Onneksi sähkö tuli nopeasti takaisin.

Rattaat

Meidän rattaat saa todella paljon huomiotta. Vauvasta vaariin kaikki pysähtyvät, kääntyvät, vilkaisevat, kurkistavat ja jopa kokeilevat. Kaupassa näimme tuplarattaita, mutta ulkona ei. Ulkona on muutenkin todella vähän rattaita. Kaupassa ne ovat taas ylihinnotteltuja. Kerran yksi nainen pysähtyi ja antoi Gutialle pusun :)

Taksi

Taksia voi tilata suoraan kotiin (Help Taxi) tai mennä kadulle liftamaan. Sitä emme vielä kokeiltu, mutta kotiin tilattiin help taxin. Kerran kun saavuimme haluamme paikkaan, kuljettaja auttoi rattaiden kanssa, piti Julianan hetken sylissä, laittoi hänet nukkumaan rattaisiin ja peitti peitolla :) Mukava....

Kielikoulu

Minä käyn kielikoulussa kaksi kertaa viikossa. Läksyjä tulee todella paljon, joita en ehdi tekemään. Lapset vievät koko ajan. Sitten, kun lapset nukkuvat, haluan vähän omaa aikaa. Eilin pänttäsin mongolia verbejä, yritin yhdistä niitä suomalaisiin, englanti tai venäläisiin sanoihin. Haluan oppia kieltä, mutta samalla haluan olla lapsien kanssa. Mistä sitä aika oikein löytäisin? 

Liikunta

Vierässämme on  hieno kuntosali, joka maksaa 150e kuukaudessa. Siinä käyvät vain todella rikkaat mongolit. Rikkaiden ja köyhien välissä on todella suuri ero. Päätimme Nikon kanssa tehdä oma kuntosali kotona. Ostimme crosstrainerin ja painoja. Niko osaa löytää kesken kaaosta aikaa, minä taas en. Jos Juliana hymyilee, en voi tehdä enää mitään muuta, kun vain katsoa ja ihailla häntä.

Lapset

Kuuntelin Radio Deitä. Siinä oli menossa rukous. Guti tuli keittiöön, laittoi kädet ristiin ja odotti niin pitkään, kunnes tuli hänelle tuttu sana Aamen. Miettin todella pitkään, mistä hän tiesi, että se oli rukous?
Viime sunnuntaina olimme kansainvälisessä kirkossa, alussa laulettiin monta ylistyslaulua. Juliana oli sylissä, hänen koko vartalo, kädet, jalat ja jopa suu oli mukana laulamassa ylistyslauluja :) Laulut loppuivat ja hän lopetti myöskin :)







Ravitola




Kävimme yhdessä Organic ravintolassa syömässä pastaa. Yritin tilata mongoliaksi sitruuna vettä. Minusta sanoin ihan oikein, mutta veden tilalle sain kuumavettä, jossa oli jäitä :)

                                                  Näkymä meidän ikkunasta. Rakentaja roikuu....

                                                   Ilmaraikastin

                                                   Ilmapuhdistin

Viikonloppu

Eilin kävimme ottamassa perheenkuvan mongolialaisessa asuissa. Tulimme foto studioon ja odotimme, kun valokuvaaja vapauttuu. Saimme hienot puvut päälle, minä, Niko, Gutiana ja jopa Juliana. Vauvamme hymyili kovasti ja tykkäsi koko touhusta. Gutiana taas ei pysynyt paikalla ja otti koko ajan hatun pois. Hän ei muutenkaan tykkää, kun hänestä otetaan kuvia. Valokuvaaja halusi ottaa mahdollisimman täydellisen kuvan, tuli koko ajan korjailemaan meidän asentoa ja asuja. Niko sanoi hänelle ok ok ok ok ja yritti pitää Gutiana sylissä. Hauska oli ja tunnin kuluttua saimme upean kuvan. Yksi kuva maksoi vain 6000 eli 3 euroa.


                                                              

Sen jälkeen menimme etsimään ruokapaikkaa. Kaikki oli vielä kiinni, kello oli noin 12.00. Lopuksi löysimme ranskalaisen ravintolan. Paikka oli tyhjä ja niinpä saimme valloittaa koko ravintolan. Taaperon kanssa ei ole aina helppoa mennä ravintolaan, mutta hyvin pärjäsimme tälläkin kertaa.

Ravintolassa annetaan aina tälläisiä paperikääryleitä, joilla pyyhitään kasiä.





Julana viihtyi hyvin tälläkin kertaa, hän kyllä ei saa vielä maistaa hyvin ruokia.

Sunnuntaina kävimme katsomassa venäläistä juhlaa ( Maslinitsa), kevään juhlaa. Juhlan aikana voi maistaa venäläisiä lettuja, bliinejä erilaisineen täytteineen. Juhlaa vietettiin venäläisen kulttuurin talon pihassa. Juhlan aikana esiintyjät tanssivat ja näyttivät erilaisia esityksiä. Esiintyjinä oli kuitenkin enemmän mongolialaisia kuin venäläisiä. Päivä oli todella tulinen, niinpä noin 1,5 tunnin kuluttua päätimme mennä ukranalaiseen ravintolaan syömään bliineja.

NIko tilaisi suklaajäätelöä banaanin kanssa + bliinejä hillon kanssa. Lopuksi hän sai vaniljajäätelöä ilman banaaneja ja bliinit eivät koskaan tulleet. Me kyllä saimme bliinejä :) Huumorilla taas kerran mennä eteenpäin. Hyvän ruuan jälkeen menimme jatkamaan iltaa kansainväliseen kirkkoon. Siellä tutustuimme mukavan kanadalaisen pariskunnan kanssa, joiden kanssa haluaisimme perustaa raamattupiirin. Heillä on viisi tyttöä + meidän tytöt, eiköhän heistä tulisi kavereita :) Tälläinen hauska viikonloppu meillä, entäs teillä?

Verhot

Kerran katsoin, mitkä blogit ovat suosittuimmat. Yllättyin todella paljon, että sisustus blogit saivat korkeimmat arvosanat :) En halua itse kirjoittaa sisustamisesta, mutta haluaisin kuitenkin kirjoittaa siitä, miten sain laitettua verhoja meidän asuntoon.

Verhojen laittaminen ei ollut niin helppoa Mongoliassa. Meidän asunnossamme oli verhot, mutta haluaisimme laittaa omat verhot, joita toimme Suomesta. Niko kävi etsimässä perus koukuja kaupoista, mutta emme löytäneet sellaisia. Täällä päin maailmaa käytetään erilaisia koukuja. Päätin olla sisukas ja ommella kaikki nämä koukut meidän verhoihin. Otin vanhoista verhoista nämä mongolialaiset koukut ja ommellin parissa päivässä näitä. Sitten, kun  muutamme pois, niin nämä koukut sitten pitää ottaa pois ja ommella takaisin vanhoihin verhoihin :)

Tälläinen sekava teksti tuli tällä kertaa. Ajattelin, että se voi olla kiinnostavaa, että eri maissa käytetään erilaista systeemiä verhojen laitamisessa.

                                                                                  Olohuoneen verhot

 

                                                                           Gutianan huoneen verhot

                                                                      Makuhuoneen verhot

                                                                          Keittiön verhot

Pooloa kamelilla

Launtaina kävimme katsomassa, kun kamelit pelaavat pooloa. Se on uusi harrastus täällä päin maailmaa. Ajoimme 50 kilometriä itään perus moottoritietä. Se oli kuitenkin erilainen kuin Suomessa. Välillä tielle tuli hevosia välillä lehmiä. Kuski varovasti pysähtyi, päästi eläimiä ja jatkoi matkaa.

Tapahtuma alkoi lauluilla ja runojen lukemisella. Oli todella kaunista. Keskellä vuoria, keskellä ei mitään kuului mongoli laulu. Mongolit rakastavat laulaa ja runoilla, vaikkapa me emme ymmärttäneet mitään, oli kuitenkin kaunista kuunella heitä. Välillä laulajien mikrofonit eivät toimineet, mutta laulujen kaiku meni pitkälle.
Kaikilla kamelilla oli päällä kauniit puvut. Monilla katsojilla oli myös kansalliset puvut päällä. Turistit ja me olimme pukeutuneita talvivaatteisiin. Keskellä aroa talvella on todella kylmää, tuulee kovasti ja kylmyys menee kylkiluiden väliin ja pysyy siinä vielä illan asti.

Keskellä ei mitään oli myös iso museo, mutta sinne päätimme mennä, kun meille tulee vieraat Suomesta. Takaisin matka meni mukavasti, lapset nukkuivat ja me nautimme luonnosta. Se on kyllä todella mahtava, nyt näimme sitä oikea MONGOLIA. 

Kulttuuria

Joskus kauan sitten äitini yritti opettaa minua katsomaan eteenpäin, eikä maahan kävellessään. Monta vuotta yritin oppia sitä, oli jostakin syystä vaikea kävellä ja katsoa suoraan. Täällä Mongoliassa on parempi katsoa alaspäin, koska ei koskaan tiedä, mitä eteen voi tulla. Pahimmat on avoimet viemärit. Vähän aika sitten ruotsalainen turisti tippui sellaiseen, onneksi selviyttyi. Niitä ei ole paljon, mutta kuitenkin on.

Liikenne on myös pelottavaa, kuka ei ajaa liikennesääntöjen mukaan. Onneksi mieheni saa vasta syyskuussa mongolialaisen ajokortin, niin voin nukkua rauhassa. Vaikkapa ollaan kehitysmaassa, niin autot ovat todella hienot täällä, voi aika monta kertaa kääntyä ja sanoa WAU!!!

Eilin näin ensimmäisen kerran ulkomaalaisia, jotka kuulemaa asuvat meidän talossamme. Täälä ei paljon kysytä, kuka olet ja mitä teet täällä? Nämäkin ulkomaalaiset pakenivat nopeasti meiltä. Koko lähetyskurssin aikana kysyilin, mitä minun pitää sanoa, jos paikalliset kysyvät, mitä teemme täällä? Mutta ei kukaan paljon kysele  mitään....:) Tähän asti tavattiin ei puheliaita mongoleja.

Gutiana pääsi jo leikkipuistoon, joka on aika kiva. Harmaiden ja kuluneiden talojen välissä on kaksi kiva leikkitelinettä. Lapset ja heidän vanhempansa pyörivät siellä iltaisin. Gutiana sai paljon huomiota, koska valkoihosia  ei näe täällä. Hänen haalarinsa, reima tec sai myös paljon huomiotta. Paikalliset lpset käyttävät vain takkeja ja housuja. Lapsilla on myös kaulaliinat nenän asti :)

Tattari

Tattari on terveellinen puuro. Venäjällä tattaria syödään päivittäin, koska se on monipuolinen puuro. Tänään menin ostamaan tyynyä ja minulle tarjottiin kiinalaisia tyynyjä ja arvakaa, mitä oli sisällä? Tattaria :) Jos yöllä tulee nälkä, niin voi syödä ja nukkua samalla :) Kiinalaiset keksivät tälläisenkin tempun, kuulemaa ei ole niin kuuma nukkua. Jätin tyynyn hyllyyn..jatkoin matkan ruokakauppaan, mutta sieltä tuli mukaan vain tattaria ja tofua, ryhdymme varmaan vegetarianeiksi.

Iltapäivällä kävimme Stockamann näköisessä paikassa ja sieltä tarttui mukaan jauheliha ja lohta, kaksi tuotetta maksoivat 78000 eli 43 euroa. Hmmmm...olemme kehitysmaassa. Ulkona syöminen on halvempaa, mutta lapsien kanssa ulkona käyminen on vähän hankalaa. Odotan innolla lihakauppa reissua :) Paitsi en voi ostaa paljon kerrallaan, koska meidän pakastin sammuilee välillä. Lattia on vähän vino, ja jos astuu yhteen kohtaan, niin pakastin sammuu :) Huumorilla mennään eteenpäin.

Ensimmäiset päivät

Perillä ollaaan. Matka lapsien kanssa meni suhteellisen hyvin. Turkish Airline oli aika hyvä lentoyhtiö, mainio ruoka ja kaikki oli aikataulussa. Voin suositella. Gutiana kyllä pelkäsi lentokoneen vessoja, ahtaus ja pahat äänet. Hän tarttui kiinni minun kaulastani, eikä suostunut vaihtaa vaippaa.

Ensimmäinen kauppareissu oli aika hauska, puolet tuotteista on venäläisiä, niitä on helppo ottaa, kun osaa lukea, mitä pakkauksessa on. Lihatuotteita saa todella huonosti, meni kauan valitsemisessa, lopuksi löysin nakkeja ja nugettia, se oli ainoa, mitä lapseni voi syödä. Kuulemaa pitää mennä lihakauppaan ja ostaa sieltä vain tuoretta lihaa. Juustoa emme vielä löytaneet, jogurtti kyllä löytyy, mutta vain pienissä pakkauksissa eli pitää ostaa niitä paljon :)
Kaksi kassia ostimme ja maksoimme niistä 168000 eli noin 90euroa.

Tänään yritimme ostaa pesukoneen, mutta sekin ei ollut helppoa. Ensin pitää tarkistaa, pystykö sen edes laittamaan meidän asuntoon, talo on vanha ja putkit ovat erilaiset. Huomenna olemme menossa tutustumaan toimistoväkeen ja he kuulemaa ymmärttävät paremmin putkista :) Pesula on kallis, yksi pesu maksaa 10 euroa, ei tämän kanssa pitkälle pääsee. Kahden lapset vaatteet täyttävät   puoli kotia.

Muutamaa sana vielä kaupasta. Ylättyin tosi paljon, että kaupasta saa todella paljon Avent tuotteita, mutta paikallisia lastentuotteita taas en löytänyt. Monissa tuotteissa e ole hintaa, eikä työntekijät tiedä sitä, kuka sitten tietää???

Nar eli aurinko paistaa oikeasti koko ajan, se todella piristää ja virkistää mieltä :) Olemmekin etelässä :)