sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Matka Kiinaan

Matka Kiinaan meni näin. Launtaina lähdimme kello yhdeksän aamulla lentokentälle, hyvä mieli ja hymy kasvoilla. Lentokentällä saimme kuulla huonot uutiset, lento on PERUTTU, seuraava lento lähtee vasta kello 21.00. Mieheni sai nopeasti meille hotellin, jossa saamme odottaa seuraava lentoa. Hotellissa saimme lounasta ja iltaruokaa. Hotelissa oli iso sali, mikä oli täynnä ilmapalloja, joita rikoimme kahden päivän aikana :) Mutta oli ainakin jotain tekemistä tytöille. Kello 20.30 saimme tietää, että lentomme on taas PERUTTU, seuraava lento lähtee vasta sunnuntaina kello 11. Kärsivällisyyteemme oli koholla ja kunnossa, koska yölento olisi pahin vaihtoehto kahden pienten kanssa. Menimme rauhassa nukkumaan.

Aamulla saimme tietää, että lentomme on taas PERUTTU, seuraava lähtee vasta kello 18. Se oli jo varma tieto. Lentokentän bussin pitänyt tulla hakemaan meitä kello kaksi, ei tullut....tuli vasta kello kolme. Meitä oli noin 30 ihmistä, jotka saivat jännittää, pääsevätkö he kotiin tai ei. Monet olivat pessimistit, jotkut optimistit. Monet menivät kokeilemaan muita lentoja, monet menivät kotiin, monet seikkailivat netissä kaksi päivää ja jotkut tutustuivat toisten kanssa.

Lentokentällä saimme tietää, että lento on myössä yksi tunti. Istuimme lentokentällä ja odotimme. Mietimme, että Mongoliaan ei ole helppo tulla, eikä helppo lähteä. This is Mongolia, niin kuin mieheni sanoo...

Saavuimme Pekingiin kahdessa tunnissa. Lentokenttä on valtava, puhdas ja moderninen. Sisällä on metro, joka vie matkustajia muihin terminaaleihin. Väsyneenä löysimme tiskin, jossa saimme uuden hotellin yöksi. Hotelliin tuli muitakin matkustajia. Hotellin tarjoaa Air China kaikille, joilla on transit matka samalla lentoyhtiöllä. Hotellissa tunkeutuin jonon ohi ja pyysin meille huoneen. Gutiana nukahti melkein matkalaukun päälle ja Juliana nukkui sylissä. Kello oli jo 23.00. Hotellin virkailija sanoi, että minun pitää mennä jonoon, mutta seisoin siinä niin pitkään, kunnes saimme huoneen. Näin alkoi meidän matkamme kahden pienen lapsen kanssa.

Seuraavana päivänä saavuimme kello kahdeksan lentokentälle ja pääsimme lentämään etelä-Kiinaan. Matka oli taas pitkä, koska odotimme lentokoneessa yli tunnin, koska ilmassa oli ruuhka. Sen jälkeen lensimme vielä neljä tuntia.

Täältä matkalta opimme paljon. Oli hauska, nauroimme koko ajan meidän epäonnistumiselle ja kaikista tärkein, että lapset voivat hyvin ja nauttivat merestä ja mangoista!


torstai 16. toukokuuta 2013

Oma koti kullan kallis

MONGOLIALAINEN KOTI

Kävimme kahden kuukauden aikana kolmessa mongolialaisessa kodissa. Tein sellaisen huomion, että kolme perhettä asuvat periaatteessa samalla tavalla. Haluaisin jakaa asioita, joita huomasin käydessämme kylissä.
Asunnot on todella kalliit täällä, kalleimmat kuin Helsingissä ( UB:n hinnat, muita en tiedä). Monet perheet asuvat isovanhempien kanssa. Taloja löytyy monenlaisia. Enemmän on vanhoja taloja, mutta on myös paljon uusia, hienoja kerrostaloja, rivitaloja ja omakotitaloja. Yksi kalleimmasta aluuesta on nimeltään Zaisan. Siellä voi löytää hienoja englantilaisia rivitaloja sekä valtavia omakotitaloja. Rikkaimmat ihmiset haluavat kuitenkin asua kaupungin laidalla, hienoissa svetsiläisissä omakotitaloissa. Ympäri niitä on vain avarat vuoret. Ajoimme kerran niiden ohi, mutta en ottanut kuvia. Ihmisten toimeentulo vaihtelee todella paljon.

Ensimmäinen perhe asuu uudessa talossa uudessa alueessa. Huoneita on kaksi, olohuone, keittokomero ja makuhuone. Ihmisiä on neljä. Ensimmäisellä perheellä on kaksi lasta, yksi 90cm sänky ja pieni sohva. Missä he kaikki nukkuvat? En tiedä.
He tarjosivat meille todella maukaita japanilaisia pelmenejä, mutta itse eivät syöneet meidän kanssamme. Se on mongolialainen tapa. Kylissä voi olla niin pitkään, kun huvita, ei ole mitään tietynlaista aikaa. Vieraat eivät ainakin suuttuneet, kun lähdimme jo kahden tunnin kuluttua kotiin. Koko vierailun aikana lapset leikkivät kivasti. Telkkarin päällä pitäminen on myös uusi asia meille. Päällä oli koko ajan BabyTv, lapset eivät antaneet laittaa sen pois, lapset ovat kaksi vuotiaat :) Kuka perheessä päättää?

Toisessa perheessä on viisi ihmistä, saman verran huoneita, mutta keittiö erikseen. Perheessä on myös pieni sohva ja yksi parisänky, sama kysymys, missä kaikki nukkuvat? Perhe tarjosi meille bootsia ja salattia, jälkiruaksi oli muffinsit, joita teki kahdeksan vuotias tyttö. Tässä perheessä saimme vähän puhua englantia ja välillä venäjää, mikä oli vaihteeksi mukava. Jos vierailee ensimmäisen kerran, ei yhtään haittaa, jos puhuu vähän ja on niitä hiljaisia hetkiä. Ketään se ei häiritse, paitsi toki meitä, eurooppalaisia :)

Kolmas perhe asuu samassa talossa vanhempien kanssa, paitsi heillä on oma sisäänkäynti. Talo on rähmäinen, mutta sisällä on modernit huonekalut. Perheessä on yksi pieni tyttö ja yksi parisänky. Perheellä ei ole suihkua ja vessa on ulkona. Perhe kantaa vettä ulkoa. Perhe kuitenkin omistaa hienon uuden Honda auton. Tässä perheessä puhuimme vain mongolia ja pärjäsimme hienosti, varsinkin olin ylpeä minun miehestäni.

Odotamme jatkossakin pääsevämme kyliin, varsinkin jurttaan, mongoliaksi ger, haluaisin päästää ja katsoa, miten siellä nukataan :) Meidän perheessämme on niin tärkeä, milloin nukutaan ja missä nukutaan, tämä aihe on todella lähellä sydäntä minulle :)

Valitettavasti minulla ei ole yhtään kuva.

MEIDÄN KOTIMME UB:SSA

Meidän kotimme on kullan kallis meille. Asumme tavalisessa kerrostalossa, kahdeksannessa kerroksessa. Meidän talossamme on monta rappusta, mutta meidän rappunen on eristetty aidalla, ei sen takia, että me olemme erityiset täällä, vaan sen takia, kun tämän rappusen omisti joskus amerikkalaiset. Meillä on vartia ja vaihtelevasti koirapennut. Ovessa on ovikoodi ja rappusen siivotaan joka päivä. Olomme on aika turvallinen täällä, mutta se on turvallinen myös kodin ulkopuolellakin. Olemme kyllä koti-ilta ihmisiä, emmekä seitsemän jälkeen poistuu kodista.

Meillä on kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, vessa, suihku ja kaksi parviketta. Yksi niistä on lasitettu, jonka pidämme varastona ja toisessa emme vielä käyneet. Itse pelkään, että se tippu, jos astun sinne :)
Keittiömme on todella pieni, koska iso pöytä vie puolet tilasta. Siellä on myös pesukone, jonka ostimme täältä.
Muuten kaikki huonekalut olivat täällä valmiiksi. Hankkimme muutaman maton, pinnasängyn, urheiluvälineitä ja jotain muuta pientä.

Kiitos Jumalalle kaikista näistä asioista!
Gutianan piirustukset

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kirkko

Kaymme joka sunnuntai mongolialaisessa luterilaisessa seurakunnassa. Se sijaitsee eri puolilla kaupunkia, noin 20 minuttia autolla ilman ruuhkia. Takaisin ajaessa yleensa seisomme ruuhkissa. Seurakunta on pieni sininen rakennus. Ulkopain ja sisaanpain seurakunta on yksikertainen, mutta sisalla on todella lammin ja mukava henki. Sisaankaynti tuo kavijaa heti paasaliin, jossa vietetaan jumalanpalvelusta joka sunnuntai kello 11. Toisessa huoneessa vietetaan samaan aikaa pyhakoulua.

Onneksi taalla ei kysytaan, eika sanotaan, etta tietyn ikainen lapsi ei saa tulla pyhakouluun. Suomessa saimme monta kertaa suoraan sanoen potkuja pyhakoulun salista. Yritimme menna pyhakouluun 1,5 vuodesta alkaen. Meidan tytto osaa istua ja tehda samoja asioita kuin muut lapset, mutta kuulemaa pitaa olla 3v, jos haluaa pyhakouluun. Itsellani on ihan eri ajatus tasta. Pienelle lapselle voi antaa piirtaa, kuunnella tai istua muiden kanssa. Vanhemmille olisi helpompi tulla jumalanpalvelukseen tietaen, etta lapsikin saa tekemista kirkossa.

Jumalanpalveluksen alkaessa mina siirryn isomman tyton kanssa pyhakouluun, ja olemme siella niin pitkaan kuin han haluaa. Pyhakoulussa luetaan Raamattua, askarrelaan, lauletaan, ja puhutaan. Samassa huoneessa on noin 1-10 vuotiaat lapset. Aika kuuluu nopeasti ja mukavasti.

Jumalanpalvelukset yleensa venyyvat kello 13 asti. Lopussa ihmisilla on mahdollisuus jakaa asioita tai rukoilla muiden puolesta.

Ihmiset pukevat tavallisiin vaatteisiin. Miedankin ei tarvitse miettia, mita laitetaan kirkkopaivana. Kirkon jalkeen ei ole kahvia, eika muuta ruokaa tarjoilla. Kaikki menevat kotiin syomaan. Syntymapaivana toki voi tarjota kakkua ja teeta.

Jumalanpalveluksen aikana lauletaan ja rukoillaan paljon. Kaikkien laulujen aikana seisotaan. Esirukouksia heitetaan suoraan penkista. Kukaan ei ujostele omia rukousaiheita ja huolia. Mina, joka on tottunut suomalaiseen yksityisyteen, en ole viela valmis tallaiseen tapaan.

Lapset, jotka eivat osallistu pyhakouluun istuvat vanhempien kanssa takapenkilla. Lopussa kukaan ei enaa jaksa istua, vaan alkaa kaveleminen ympari salia. Meidankin tytto rupeaa kavelemaan ja saamaan paljon karkkeja ihmisilta. Taalla lapset syovat todella paljon makeata (karkkeja, suklaata, jaateloa, tikkareita) Joskus jopa olen nahnyt, kun ihan pienet lapset juovat kokista ja muita virvoitusjuomia.