torstai 22. elokuuta 2013

Elokuu

Elokuu oli suuren ILON ja suuren SURUN kuukausi. Oli vaikea kirjoittaa blogia, ilmaistaa omia tunteita ja ajatuksia. Kun on täällä kaukana ei tule ajateleksi monia asioita. Joskus on jopa helpompi elää täällä kaukana.
Rakas äitini ja siskoni tulivat käymään elokuussa. Aamulla mieheni kanssa emme osaneet päättää, kuka lähtee lentokentälle. Itkun kautta päätimme lähteä kaikki yhdessä. Jännitys oli niin voimakas, että jopa vatsani tuli kipeäksi. Odotin sitä hetkiä puoli vuotta ja nyt se tuli. Pelkäsin jo etukäteen sitä päivä, kun he lähtevät pois Mongoliasta. En varmaan osanut edes kunnolla nauttia koko siitä ajasta, koska pelkäsin niin paljon sitä päivä.

Viikko oli kiireinen, hauska ja sen arvoinen, että tänne kannatti tulla. Viikon aikana kaikki mahdolliset kaupat oli käytty läpi, maukasta ruoka oli syötty ja puolen vuoden vitsit ja tarinat naurettu läpi. Viimeisenä viikonloppuna saimme vielä nauttia mongolian maaseudusta, vuorista ja jurtasta. Taxi vei meitä todella kauniseen luontoon, keskellä ei mitään. Ayunchin lodge paikan nimi, joka sijaitsee Terelj Kansallispuistossa.

Itse sain kahden vuoteen pienen loman, sain nukkua koko yön ilman heräämistä :) Kotona haluan joka ikinen päivä nukkua pitempi, mutta rakkaat tyttömme heräävät aina niin aikaisin, että on aina pakko nousta, vaikkapa en haluaisi. Viikonlopun, jonka sain viettää perheeni kanssa, sain nukkua kunnolla. Päivällä nukuimme siskoni kanssa melkein kolmen tunnin päiväunia, jonka jälkeen menimme jo yhdeksältä nukkumaan uudestaan. Jurtassa on aina tosi ihana nukkua, suosittelen kaikille.

Tytöt jaksoivat hienosti ilman äitiä yhden vuorokauden. Juliana ojensi kyllä nätisti käsiä äitiä kohtaan, mikä teki minusta todella onnellisen. Äidit eivät tarvitse paljon, välillä kun vaan päästäisi nukkumaan ja lapsien halauksia.




Leikkipaikka Jurtta leirissä


Hiekkalaatikko keskellä kaunista maisemaa.





 Mongolikieli

Mongolin kielen opiskelu jatkuu ja jatkuu, vielä pitää jaksata opiskella puoli vuotta. Nyt opiskelen vain kaksi kertaa viikossa, mutta aion opiskella ainakin neljä kertaa viikossa syyskuusta alkaen. Puhuminen ei aina onnistu, kun monet haluavat puhua englantia. Monet jopa sanovat, että puhutaan mielummin englantia. Mieheni tilaa välillä pizza kotiin, pizzamyyjä vastaa yleensä englanniksi, eikä halua puhua meidän kanssamme mongolia. Monet taas eivät jaksa ymmärttää, he luulevat, että puhumme heille jotain toista kieltä. Puhun suoraan mongolia, mutta ihmiset katsovat minua, kun jotain avaruusoliota, etivätkä edes yrittää ymmärttää. Todella ärsyttävää.....