Olen pitkään miettinyt roolini täällä Mongoliassa. Yhtenä yönä niin kuin salama kirkalta taivaalta minulle tuli idea. Ihmettelin pitkään, miten kirkon lapset kestävät ilma ruokaa noin kolmne tunnin kestävän jumalanpalveluksen aikana ilman RUOKAA. Monet heistä saavat vanhemmilta keksiä ja karkeja, monet ei mitään. Omat lapsemme syövät lounaan ja välipalan sen aikana.
Keskellä yöllä minulle tuli idea, että voisin sunnuntaisin tuoda valmiin ruaan kotoa ja syöttää lapsia. Se tuli niin selvästi, että en voinut vastusta sitä. Tänään teimme kotona riisipuuron, ostimme leivän ja voin. Pyhäkoulun lopussa jaimme lautaisia, lusikoita ja tietysti puuron. Lapset olivat niin iloisia. Enemmän olin varmaan minä onnellinen, koska tein sen, mitä Taivaan Isä sanoi minulle tekevän....
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Leikkipaikka
Ennen kesää kirkomme viereen laitettiin hieno leikkipaikka. Vieressä oli aikaisemmin toinen leikkipaikka, joka oli rikottu ihan kokonaan. Oli mukava aina nähdä, kun lapset pääsivät nauttimaan uudesta leikkipaikasta, mikä oli siisti ja hieno. Sanon kaiken imperfekti muodossa, koska kaikki oikeasti OLI. Nyt tämä paikka näyttää tälläiseltä. Minkä takia ei osata nauttia, huolehtia, arvostaa....?
 |
| Lamppu näyttää tälläiseltä. |
 |
| Roskakorin on lyötty muutamia kertoja |
 |
| Penkistä on vietty selkäosa |
 |
| Tässä oli mukava iso keinu koko perheelle |
 |
| Nyt on jäljellä vain muutamaa liukkumäki |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)