lauantai 17. syyskuuta 2016

Äidin uupumus

Tässä yksi päivä oloni oli todella uupunut. Minusta väsymyksessä ja uupumuksessa on iso ero. Väsyneenä jaksaa tehdä vaikka mitä, mutta uupuneena ei enää mitään. Istuin nojatuolilla ja ajattelin, mitä nyt, miten voin tästä nyt nousta. Siinä hetkessä muistin äitiäni, joka kerran istui ulkona Siperiassa -45 asteessa, eikä halunnut liikkua mihinkään.  Oli vain paikalla uupumuksesta. Jumala varjeli äitiäni ja lähetti enkelin naisen vartalossa suojelemaan äitiäni. Nainen ei sanonut mitään, kosketti vain äitiä ja sanoi, kaikki järjestyy. Kosketus, miten tärkeä se onkin meille.

Minun tapauksessa kirjoitin ystävälleni, että nyt itkettää, koska kasa astioita odottaa tuolla keittiössä. Hän ei sanonut mitään liittyen minuun. Hän kirjoitti omasta siskostaan, joka jaksaa hienosti hoitaa taloutta, lapsia, kotia ja vielä itseäkin. Rupesin siinä hetkessä miettimään, onko minulla hätää?  Ei ole, olen uupunut, mutta lapset nukkuvat eli minulla on nyt mahdollisuus levätä ja olla tiskamatta. Istuin maalamaan tauluni. Samalla tajusin, että tarvitsen enemmän omaa aikaa. Olemme mieheni kanssa pyörittämässä meidän huusiamme ilman mitään ylimääräistä apua. Aamut päätin aloittaa jumppamalla ja pesemällä kasvoani jäällä, koska se piristää tosi paljon. Perjantaiksi kutsuin siivojaa ja maanantaiksi nuorta venäläistä tyttöä leikkimään lapsiemme kanssa.

Tälläisiä päätöksiä tein maalattaessaani tauluni. Tiskasin, rukoilin, katsoin itseni peilini ja totesin kaikki on hyvin.

En jäänyt istumaan nojatuolille.....