 |
| Kaksi aavetta kotona :) |
 |
| Ub:n lentokentta |
 |
| Niko kavi tyomatkalla Altai kaupungissa |
 |
| Kaste |
perjantai 8. marraskuuta 2013
Ystavat
Yksi uusi kristitty ystavani sanoi minulle, etta han ei olisi ikana jaksanut lahtea lahetystyohon. Syyna oli, etta ei jaksa aina tutustua uusiin ihmisiin. Alussa kirjoitin saman asian, kyselin itseltani, miten jaksan taas tutustua ja kertoa itsestani uudestaan ja uudestaan?
Kahdeksan kuukautta takana, minkalainen tulos? Pakotin.....sain....en tieda, mutta Jumala antoi minulle uusia ystavia, uusia tuttavuuksia, joiden kanssa voin kayda kahvilla, joiden kanssa voin puhua lapsista, joiden kanssa voin levata.
Mongolilaiset aidit
Kaymme tyttojen kanssa paivittain takapihalamme, missa voi nahda monia aitia rattaiden kanssa. Olemme aina samassa liukumaessa, samassa hiekkalaatikossa. Monet katsovat meita mielenkiinnolla, monet ovat jo tottuneet meihin. Joskus jaksan jutella, joskus ei, vain harva mongoli aloittaa itse keskustelun. Monet eivat usko, etta puhun mongolia, ja englantia he eivat osaa. Aika ei ole koskaan puhua, koska talla hetkella 1, 2 vuotias tyttareni juoksevat nopeampi kuin mina. Ei ole aika pysahtymiselle ja puhumiselle. Joskus kaipaan sita tosi paljon, joskus ei ole voimia juttelemiselle.
Saa on muuttunut kylmemmaksi, eika kukaan enaa leikki hiekkalaatikossa, paitse me - valkoihoset. Annan tytoille mahdollisuuden tutustua luontoon ja eri luonnonmateriaaliin, yksi niista on hiekkalaatikko. Mongolit pelkaavat, mutta itse tulen hulluksi, jos rupean pelkamaan jopa hiekkalaatikoita.
Mongolit myos pukevat lapsia tosi kauniiksi ulkoleikkien varten. Kennellekaan ei ole haalareita, toppavaatteita ja varsinkaan hiekkalaatikon leluja. Lapset leikkivat samassa paikassa, mutta jotenkin me aina erotetaan suuresta joukkuesta. Esimerkiksi olen tosi tiukka roskien heittamisessa ulkona. Esikoinen joskus matkii muita, mutta sitten aiti kerkiaa siihen valiin ja pyyytaa heittamaan roskakoriin. Toiveena on, etta muutkin huomaavat sen.
Ulkomaalaiset aidit
Keskiviikoisin kayn tapaamassa ulkomaalaisia aitia lapsien kanssa. Tapaaminen tapahtuu joka kerta uudessa kodissa. Aitia on eri puolilta maailmaa: Amerikka, Etela-Afrikka, Kanada, Saksa, Romania, Kiina, Indonesia jne. Nama tapaamiset ovat olleet minulle suuri apu arkipaivalle. Olen kaivannut naita tosi paljon. Suomessa kavin kaksi vuotta putkeen perhekrhossa, joista olen nauttinut tosi paljon. Onneksi loysin samanlaisen taalla. Naiden tapaamisien ansioista olen paassyt tutustumaan Ulaanbaatoriin paremmin, koska viikottain kayn uudessa alueessa. Asunnot ovat todella upeat ja aidit myoskin. Minua otettiin helposti mukaan, saan jopa poskisuukoja :)
Kahdeksan kuukautta takana, minkalainen tulos? Pakotin.....sain....en tieda, mutta Jumala antoi minulle uusia ystavia, uusia tuttavuuksia, joiden kanssa voin kayda kahvilla, joiden kanssa voin puhua lapsista, joiden kanssa voin levata.
Mongolilaiset aidit
Kaymme tyttojen kanssa paivittain takapihalamme, missa voi nahda monia aitia rattaiden kanssa. Olemme aina samassa liukumaessa, samassa hiekkalaatikossa. Monet katsovat meita mielenkiinnolla, monet ovat jo tottuneet meihin. Joskus jaksan jutella, joskus ei, vain harva mongoli aloittaa itse keskustelun. Monet eivat usko, etta puhun mongolia, ja englantia he eivat osaa. Aika ei ole koskaan puhua, koska talla hetkella 1, 2 vuotias tyttareni juoksevat nopeampi kuin mina. Ei ole aika pysahtymiselle ja puhumiselle. Joskus kaipaan sita tosi paljon, joskus ei ole voimia juttelemiselle.
Saa on muuttunut kylmemmaksi, eika kukaan enaa leikki hiekkalaatikossa, paitse me - valkoihoset. Annan tytoille mahdollisuuden tutustua luontoon ja eri luonnonmateriaaliin, yksi niista on hiekkalaatikko. Mongolit pelkaavat, mutta itse tulen hulluksi, jos rupean pelkamaan jopa hiekkalaatikoita.
Mongolit myos pukevat lapsia tosi kauniiksi ulkoleikkien varten. Kennellekaan ei ole haalareita, toppavaatteita ja varsinkaan hiekkalaatikon leluja. Lapset leikkivat samassa paikassa, mutta jotenkin me aina erotetaan suuresta joukkuesta. Esimerkiksi olen tosi tiukka roskien heittamisessa ulkona. Esikoinen joskus matkii muita, mutta sitten aiti kerkiaa siihen valiin ja pyyytaa heittamaan roskakoriin. Toiveena on, etta muutkin huomaavat sen.
Ulkomaalaiset aidit
Keskiviikoisin kayn tapaamassa ulkomaalaisia aitia lapsien kanssa. Tapaaminen tapahtuu joka kerta uudessa kodissa. Aitia on eri puolilta maailmaa: Amerikka, Etela-Afrikka, Kanada, Saksa, Romania, Kiina, Indonesia jne. Nama tapaamiset ovat olleet minulle suuri apu arkipaivalle. Olen kaivannut naita tosi paljon. Suomessa kavin kaksi vuotta putkeen perhekrhossa, joista olen nauttinut tosi paljon. Onneksi loysin samanlaisen taalla. Naiden tapaamisien ansioista olen paassyt tutustumaan Ulaanbaatoriin paremmin, koska viikottain kayn uudessa alueessa. Asunnot ovat todella upeat ja aidit myoskin. Minua otettiin helposti mukaan, saan jopa poskisuukoja :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)