Haluaisin jakaa teidän kanssaan asioita, joita ole huomannut leikkipuistoissa täälä Mongoliassa. Tänään ulkona oli +18, todella lämmintä ja ihanaa. Aurinko paistoi mukavasti ja taivas oli ihan sininen.
Täällä on melkein joka pihassa on jonkilainen leikkipaikka lapsille. Monet niistä on todella rähmäiset, likaiset ja rikkinäiset. Monet leikkitelineet on puoliksi rikki, jossain on vain portaat, mutta ei ole liukumäkiä tai keinut, missä ei ole keinua. Monet taas on värikkäät, mukavat ja puhtaat. Voi itse valita, mitä seikkaluja halua saada. Aamupäivisin leikkipaikoissa on nykyisin aika paljon äitiä lapsineen, iltapäivisin voi nähdä joskus vain koululaisia. Iltaisin taas ei ketään, vaikkapa illat ovat todella valoisat ja mukavat.
Leikkipaikoissa lapsilla on todella harvoin mitään leluja mukanaan, korkeintaan yksi pallo, jolla kaikki lapset leikkivät. Meidän esikoinen haluaa usein leikkiä hiekkaleikkiä, mutta ei ole välineitä mukana. Sanko ja lapio nätisti seisovat kaapissa. Olen ottanut niitä pari kertaa mukaan, mutta vain meidän omaan pihaan, missä olemme vain me. Tänään jäin miettimään, voinko ottaa niitä yleiseen paikkaan vai ei? Tänään kuitenkin huomasin, että hän keksi kaikkea muuta hauska, vaikkapa ei ollut mitään leluja mukana. Hän löysi kivejä, keppijä, hiekkaa ja kaikkea muuta luonnon materiaaleja, millä voi leikkiä. Se oli todella kiva. Lapset pyörivät ja keksivät kaikkea hauskaa ilman mitään hienoja ja erikoisia leluja ja välineitä.
Vaateista muutamaa sanaa. Lapsilla ei ole mitään hienoja ja mukavia Reima haalareita, vaan tytöillä on useimmiten hameita, sukkahousuja, hienoja takkeja ja hienot kengät jaloissa. Pojilla on taas pukuhousut ja valkoiset kauluspaidat. Leikkipustossa näkyy selvästi, kuka on rikas ja kuka ei ole. Täällä on muutenkin iso ero köyhien ja rikkaiden välillä. Vaikkapa ulkona on jo aika lämmintä, me kuitenkin pidämme vielä hattuja, mongoleilla taas ei ollut jo pitkään aikaa mitään hattuja, jopa vauvoilla.
Äidit on joka kolkassa äidit. Tänään oli sellainen olo, että olen Suvelan asukaspuistossa, missä olen viettänyt pari vuotta. Äidit tapaavat, istuvat penkillä, juttelevat, lapset pyörivät jalkojen välissä. Naiset myös imettävät todella vapaasti, itseään ei peitetä paljon. Lapsia imetetään pitkään. Täällä pidetään lapsia todella paljon sylissä, jopa sellaisia, jotka voivat jo itse kävellä. Pieniä lapsia ei laiteta hiekkaan tutustumaan, vaan he pysyvät mahdollisimman pitkään sylissä. Monet heistä kyllä valittavat jatkuvasti, mutta äidit vaan vaihtavat puolta ja jatkavat pitämistä. Minä taas jo laitoin vauvamme tutustumaan hiekkaan ja muutenkin uuteen ympäristöön.
Vastasyntyineitä kapaloidaan tiukasti ja kannetaan koko ajan sylissä. Pienen nyytin ympärillä on yleensä rusetti. Vauvan kasvoja ei yleensä näytetään, vaan se on piilossa monien kankaiden alla. Pihoissa näkyy monia nyyttejä vaarien, äidien ja isien sylissä.
Olen äiti ja asun Mongoliassa. Teemme lähetystyötä täällä. Kirjoitan elämästä ja jokapäiväisistä ilosta ja haasteista.
torstai 25. huhtikuuta 2013
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Vähän kaikkea
Istun meidän todella pienessä keittiössä UlanBaatorissa. Äsken leikattiin Nikon kanssa lihaa, oli työlästä, ärsyttävää ja jopa inhottavaa. Mistä saisi hienoja suomalaisia siististi pakattuja lihatuotteita? Onko ne hyviä ja terveisiä? ei ole väliä, tärkein on, että niitä saa helposti. Kuulin, että täällä voisi saada lihaa suoraan kotiin, se voisi olla minun seuraava projektti selvittää, mistä ja miten?
UlaanBaatorissa oli viimeisinä päivinä todella lämmintä, aurinko paistaa mukavasti. Haluan olla enemmän ulkona tyttöjen kanssa. Mutta miten pääsen ulos? Tänään ostimme pienet rattaat, jotta voisin yrittää mennä yksin tyttöjen kanssa ulos. Katsotaan onnistuuko..
Kävimme kahden viikon aikana kahdessa mongolialaisessa kodissa. Lapset saivat leikkiä muoden lapsien kanssa, se oli todella kivaa ja rentouttavaa. Ruaksi saimme japanilaisia pelmeneja ja mongolialaisia bootsia. Vihdoinkin saimme maistaa hyviä ja maukkaista buutsia. Ne olivat pienet ja sisällä oleva liha oli herkullinen. Kuulemaa mongolit syövät noin 35 bootsia per henkilö riipumatta oletko nainen tai mies. Itse söin kuusi ja olin jo ihan täynnä. Sanoin, bi oros ( olen venäläinen) enkä voi syödä enempää. Alkujuomaksi meille tarjottiin suutaj sai (maitoteettä) johon on lisätty suola. Siihen pitää kyllä tottua, ei ole oikein minuun makuun. Kerran sain samanlaisen juoman minun mongolikielen opettajalta. Menimme hänen kanssaan läheiseen pikaravintolaan, jossa harjoittelimme mongolialaista ruokaa sanastoa. Luulin, että tarjoilija antoi minulle tiskivettä maidon kanssa. Yritin noin puoli tuntia juoda sitä, mutta kuppi jäi ja juoma myös.
Tänään kävimme tyttöjen kanssa mongolialaisessa hoplopissa. Olimme ainoat siellä. Sisäänmaksu oli 6500 tuhatta eli 3,5 euroa/ h. Gutiana tykkäsi ja me myös. Paikka ei ollut iso, eikä pieni.Täynnä kivoja leluja ja likkumäkiä.
Saimme mongolialaisen ajokorttin. Liikenne täällä päin on niin hurja, että minä tuskin uskallan ajaa. Mieheni uskalsi ja kaikki meni hienosti. Rukousta kyllä tarvitsemme paljon tien päällä ajaessa. Ruuhkat on joskus pahat, mutta huutavat lapset takapenkissä vielä pahemmat. Kärsivällisyyttä tarvitsemme paljon. Juuri tänään luin Raamatusta Kol 3:12- Kärsivällisyyttä ja vielä kerran kärsivällisyyttä.
Jokapäiväinen ruuhka meidän talomme vieressä.
UlaanBaatorissa oli viimeisinä päivinä todella lämmintä, aurinko paistaa mukavasti. Haluan olla enemmän ulkona tyttöjen kanssa. Mutta miten pääsen ulos? Tänään ostimme pienet rattaat, jotta voisin yrittää mennä yksin tyttöjen kanssa ulos. Katsotaan onnistuuko..
Kävimme kahden viikon aikana kahdessa mongolialaisessa kodissa. Lapset saivat leikkiä muoden lapsien kanssa, se oli todella kivaa ja rentouttavaa. Ruaksi saimme japanilaisia pelmeneja ja mongolialaisia bootsia. Vihdoinkin saimme maistaa hyviä ja maukkaista buutsia. Ne olivat pienet ja sisällä oleva liha oli herkullinen. Kuulemaa mongolit syövät noin 35 bootsia per henkilö riipumatta oletko nainen tai mies. Itse söin kuusi ja olin jo ihan täynnä. Sanoin, bi oros ( olen venäläinen) enkä voi syödä enempää. Alkujuomaksi meille tarjottiin suutaj sai (maitoteettä) johon on lisätty suola. Siihen pitää kyllä tottua, ei ole oikein minuun makuun. Kerran sain samanlaisen juoman minun mongolikielen opettajalta. Menimme hänen kanssaan läheiseen pikaravintolaan, jossa harjoittelimme mongolialaista ruokaa sanastoa. Luulin, että tarjoilija antoi minulle tiskivettä maidon kanssa. Yritin noin puoli tuntia juoda sitä, mutta kuppi jäi ja juoma myös.
Tänään kävimme tyttöjen kanssa mongolialaisessa hoplopissa. Olimme ainoat siellä. Sisäänmaksu oli 6500 tuhatta eli 3,5 euroa/ h. Gutiana tykkäsi ja me myös. Paikka ei ollut iso, eikä pieni.Täynnä kivoja leluja ja likkumäkiä.
Saimme mongolialaisen ajokorttin. Liikenne täällä päin on niin hurja, että minä tuskin uskallan ajaa. Mieheni uskalsi ja kaikki meni hienosti. Rukousta kyllä tarvitsemme paljon tien päällä ajaessa. Ruuhkat on joskus pahat, mutta huutavat lapset takapenkissä vielä pahemmat. Kärsivällisyyttä tarvitsemme paljon. Juuri tänään luin Raamatusta Kol 3:12- Kärsivällisyyttä ja vielä kerran kärsivällisyyttä.
Jokapäiväinen ruuhka meidän talomme vieressä.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Pääsiäinen UB:ssa
Pääsiäisaamuna tuli todella paljon lunta, vaikkapa edellisenä päivänä halusimme ottaa takit pois. Meidän pääsiäinen meni rauhallisesti. Pääsiäisaamuna minä heräsin viimeisenä, tulin keittöön, otis esille Suomesta ostettuja tipuja, laitoin niitä pöytään ja miettin olipa yksinkertainen koriste :) Muuta pääsiäiseen liittyvää juttua meillä ei ollut. Mieheni ja Gutia saivat kyllä etsiä suklaamunia ympäri asuntoa.
Gutiana ensimmäinen suklaamuna. Kaikki ensimmäiset asiat ovat jännittävät ja kivat. Minä iloitsin varmaan kaikista eniten. Otin kameran esille, otin kuvia, tallensin muistioon jokaisen minuuttin, kun suklaamuna oli löydetty, avattu, syötty, avattu lahja ja leikitty lahjalla :)
Pääsiäisaamuna me huomasimme, että liha varastomme on loppunut. Niko otti sankarin roolin ja meni lihakauppaan. Sovimme, että joka toinen kerta minä käyn siellä. Salaa kuitenkin toivon, että minun ei tarvitse tehdä sitä :) Entisenä kasvissyöjänä ei ole niin mielyttävä mennä sinne. En halua kertoa tässä, mitä kaikkea siellä voi nähdä, mutta te itse voitte kuvitella, mutta ei kuitenkaan kannattaa :)
Hyppään asiasta toiseen, mutta on pakko kertoa, minkälaista on seisoa mongolialaisessa kauppajonossa. Kuulin aikonaan, että venäläiset seisovat todella lähellä toisia, mutta MONGOLIT seisovat vielä läempänä. Jos minun ja mongolin välissä on 1cm tilaa, sinne joku ihan varmasti tulee väliin. MInulle kävi jo näin monta kertaa. Eli venäläiset seisoovat aika kaukana toisistaan :)
Pääsiäispäivä meni katsellesaan ulos, kun lumi satoi lakkaamatta koko päivän. Siinä päivänä muistimme, miksi ja miten Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme.....
Gutiana ensimmäinen suklaamuna. Kaikki ensimmäiset asiat ovat jännittävät ja kivat. Minä iloitsin varmaan kaikista eniten. Otin kameran esille, otin kuvia, tallensin muistioon jokaisen minuuttin, kun suklaamuna oli löydetty, avattu, syötty, avattu lahja ja leikitty lahjalla :)
Pääsiäisaamuna me huomasimme, että liha varastomme on loppunut. Niko otti sankarin roolin ja meni lihakauppaan. Sovimme, että joka toinen kerta minä käyn siellä. Salaa kuitenkin toivon, että minun ei tarvitse tehdä sitä :) Entisenä kasvissyöjänä ei ole niin mielyttävä mennä sinne. En halua kertoa tässä, mitä kaikkea siellä voi nähdä, mutta te itse voitte kuvitella, mutta ei kuitenkaan kannattaa :)
Hyppään asiasta toiseen, mutta on pakko kertoa, minkälaista on seisoa mongolialaisessa kauppajonossa. Kuulin aikonaan, että venäläiset seisovat todella lähellä toisia, mutta MONGOLIT seisovat vielä läempänä. Jos minun ja mongolin välissä on 1cm tilaa, sinne joku ihan varmasti tulee väliin. MInulle kävi jo näin monta kertaa. Eli venäläiset seisoovat aika kaukana toisistaan :)
Pääsiäispäivä meni katsellesaan ulos, kun lumi satoi lakkaamatta koko päivän. Siinä päivänä muistimme, miksi ja miten Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme.....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)