Täällä on melkein joka pihassa on jonkilainen leikkipaikka lapsille. Monet niistä on todella rähmäiset, likaiset ja rikkinäiset. Monet leikkitelineet on puoliksi rikki, jossain on vain portaat, mutta ei ole liukumäkiä tai keinut, missä ei ole keinua. Monet taas on värikkäät, mukavat ja puhtaat. Voi itse valita, mitä seikkaluja halua saada. Aamupäivisin leikkipaikoissa on nykyisin aika paljon äitiä lapsineen, iltapäivisin voi nähdä joskus vain koululaisia. Iltaisin taas ei ketään, vaikkapa illat ovat todella valoisat ja mukavat.
Leikkipaikoissa lapsilla on todella harvoin mitään leluja mukanaan, korkeintaan yksi pallo, jolla kaikki lapset leikkivät. Meidän esikoinen haluaa usein leikkiä hiekkaleikkiä, mutta ei ole välineitä mukana. Sanko ja lapio nätisti seisovat kaapissa. Olen ottanut niitä pari kertaa mukaan, mutta vain meidän omaan pihaan, missä olemme vain me. Tänään jäin miettimään, voinko ottaa niitä yleiseen paikkaan vai ei? Tänään kuitenkin huomasin, että hän keksi kaikkea muuta hauska, vaikkapa ei ollut mitään leluja mukana. Hän löysi kivejä, keppijä, hiekkaa ja kaikkea muuta luonnon materiaaleja, millä voi leikkiä. Se oli todella kiva. Lapset pyörivät ja keksivät kaikkea hauskaa ilman mitään hienoja ja erikoisia leluja ja välineitä.
Vaateista muutamaa sanaa. Lapsilla ei ole mitään hienoja ja mukavia Reima haalareita, vaan tytöillä on useimmiten hameita, sukkahousuja, hienoja takkeja ja hienot kengät jaloissa. Pojilla on taas pukuhousut ja valkoiset kauluspaidat. Leikkipustossa näkyy selvästi, kuka on rikas ja kuka ei ole. Täällä on muutenkin iso ero köyhien ja rikkaiden välillä. Vaikkapa ulkona on jo aika lämmintä, me kuitenkin pidämme vielä hattuja, mongoleilla taas ei ollut jo pitkään aikaa mitään hattuja, jopa vauvoilla.
Äidit on joka kolkassa äidit. Tänään oli sellainen olo, että olen Suvelan asukaspuistossa, missä olen viettänyt pari vuotta. Äidit tapaavat, istuvat penkillä, juttelevat, lapset pyörivät jalkojen välissä. Naiset myös imettävät todella vapaasti, itseään ei peitetä paljon. Lapsia imetetään pitkään. Täällä pidetään lapsia todella paljon sylissä, jopa sellaisia, jotka voivat jo itse kävellä. Pieniä lapsia ei laiteta hiekkaan tutustumaan, vaan he pysyvät mahdollisimman pitkään sylissä. Monet heistä kyllä valittavat jatkuvasti, mutta äidit vaan vaihtavat puolta ja jatkavat pitämistä. Minä taas jo laitoin vauvamme tutustumaan hiekkaan ja muutenkin uuteen ympäristöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti