Kaymme joka sunnuntai mongolialaisessa luterilaisessa seurakunnassa. Se sijaitsee eri puolilla kaupunkia, noin 20 minuttia autolla ilman ruuhkia. Takaisin ajaessa yleensa seisomme ruuhkissa. Seurakunta on pieni sininen rakennus. Ulkopain ja sisaanpain seurakunta on yksikertainen, mutta sisalla on todella lammin ja mukava henki. Sisaankaynti tuo kavijaa heti paasaliin, jossa vietetaan jumalanpalvelusta joka sunnuntai kello 11. Toisessa huoneessa vietetaan samaan aikaa pyhakoulua.
Onneksi taalla ei kysytaan, eika sanotaan, etta tietyn ikainen lapsi ei saa tulla pyhakouluun. Suomessa saimme monta kertaa suoraan sanoen potkuja pyhakoulun salista. Yritimme menna pyhakouluun 1,5 vuodesta alkaen. Meidan tytto osaa istua ja tehda samoja asioita kuin muut lapset, mutta kuulemaa pitaa olla 3v, jos haluaa pyhakouluun. Itsellani on ihan eri ajatus tasta. Pienelle lapselle voi antaa piirtaa, kuunnella tai istua muiden kanssa. Vanhemmille olisi helpompi tulla jumalanpalvelukseen tietaen, etta lapsikin saa tekemista kirkossa.
Jumalanpalveluksen alkaessa mina siirryn isomman tyton kanssa pyhakouluun, ja olemme siella niin pitkaan kuin han haluaa. Pyhakoulussa luetaan Raamattua, askarrelaan, lauletaan, ja puhutaan. Samassa huoneessa on noin 1-10 vuotiaat lapset. Aika kuuluu nopeasti ja mukavasti.
Jumalanpalvelukset yleensa venyyvat kello 13 asti. Lopussa ihmisilla on mahdollisuus jakaa asioita tai rukoilla muiden puolesta.
Ihmiset pukevat tavallisiin vaatteisiin. Miedankin ei tarvitse miettia, mita laitetaan kirkkopaivana. Kirkon jalkeen ei ole kahvia, eika muuta ruokaa tarjoilla. Kaikki menevat kotiin syomaan. Syntymapaivana toki voi tarjota kakkua ja teeta.
Jumalanpalveluksen aikana lauletaan ja rukoillaan paljon. Kaikkien laulujen aikana seisotaan. Esirukouksia heitetaan suoraan penkista. Kukaan ei ujostele omia rukousaiheita ja huolia. Mina, joka on tottunut suomalaiseen yksityisyteen, en ole viela valmis tallaiseen tapaan.
Lapset, jotka eivat osallistu pyhakouluun istuvat vanhempien kanssa takapenkilla. Lopussa kukaan ei enaa jaksa istua, vaan alkaa kaveleminen ympari salia. Meidankin tytto rupeaa kavelemaan ja saamaan paljon karkkeja ihmisilta. Taalla lapset syovat todella paljon makeata (karkkeja, suklaata, jaateloa, tikkareita) Joskus jopa olen nahnyt, kun ihan pienet lapset juovat kokista ja muita virvoitusjuomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti