Aamulla saimme tietää, että lentomme on taas PERUTTU, seuraava lähtee vasta kello 18. Se oli jo varma tieto. Lentokentän bussin pitänyt tulla hakemaan meitä kello kaksi, ei tullut....tuli vasta kello kolme. Meitä oli noin 30 ihmistä, jotka saivat jännittää, pääsevätkö he kotiin tai ei. Monet olivat pessimistit, jotkut optimistit. Monet menivät kokeilemaan muita lentoja, monet menivät kotiin, monet seikkailivat netissä kaksi päivää ja jotkut tutustuivat toisten kanssa.
Lentokentällä saimme tietää, että lento on myössä yksi tunti. Istuimme lentokentällä ja odotimme. Mietimme, että Mongoliaan ei ole helppo tulla, eikä helppo lähteä. This is Mongolia, niin kuin mieheni sanoo...
Saavuimme Pekingiin kahdessa tunnissa. Lentokenttä on valtava, puhdas ja moderninen. Sisällä on metro, joka vie matkustajia muihin terminaaleihin. Väsyneenä löysimme tiskin, jossa saimme uuden hotellin yöksi. Hotelliin tuli muitakin matkustajia. Hotellin tarjoaa Air China kaikille, joilla on transit matka samalla lentoyhtiöllä. Hotellissa tunkeutuin jonon ohi ja pyysin meille huoneen. Gutiana nukahti melkein matkalaukun päälle ja Juliana nukkui sylissä. Kello oli jo 23.00. Hotellin virkailija sanoi, että minun pitää mennä jonoon, mutta seisoin siinä niin pitkään, kunnes saimme huoneen. Näin alkoi meidän matkamme kahden pienen lapsen kanssa.
Seuraavana päivänä saavuimme kello kahdeksan lentokentälle ja pääsimme lentämään etelä-Kiinaan. Matka oli taas pitkä, koska odotimme lentokoneessa yli tunnin, koska ilmassa oli ruuhka. Sen jälkeen lensimme vielä neljä tuntia.
Täältä matkalta opimme paljon. Oli hauska, nauroimme koko ajan meidän epäonnistumiselle ja kaikista tärkein, että lapset voivat hyvin ja nauttivat merestä ja mangoista!
Kärsivällisyyden koulu siis alkoi, hienoa, että osaatte silti suhtautua elämään positiivisesti, seikkailua se on siellä päin maailmaa. Siunausta, iloa, avointa mieltä!
VastaaPoista