Huono päivä

Haluan avoimesti kertoa minun kahdesta huonoista päivistä, jotka olivat tällä viikolla. Muutimme toiseen asuntoon, joka sijaitsee toisessa alueessa, etelässä niin kuin mongolit puhuvat. Matka kielikouluun on myöskin muuttunut.  Matka paheni suoraan sanoen, meidän pitää kävellä ison torin ohi isolla tiellä. Alue, paikka ja ympäristö on täynnä kauppoja ja kapakoita. Tässä alueessa voi nähdä suurimman osan mongolista koko kansasta. Tälläisessä alueessa niin kuin kaikissa suuressa kaupungeissa on paljon alkoholisteja ja kodittomia eli köyhyyttä.

Tiistaina kello 18 kävelin kotiin kielikoulun jälkeen. Iso koditon mies tuli ottamaan minun käsivarresta kiinni ja yritti halata samalla huutaen I love I love you.....

Keskiviikona matkalla näin kuoleen pienen koiran, paljon roskia ja Vodka pulloja. Matkalla kävin nopesti isossa ruokakaupassa, jossa oli 20 myyjä paikkaa, mutta vain yksi teki töitä. Jono oli pitempi kuin kaupan yhteen lasketettut hyllyt. Asiakkaat olivat vihaiset ja ärsyttyneet, mikä aiheutti jonossa mahdollisimman lähellä seisomista. Minun takanani seisoi nainen, joka oli niin vieressä, että tunsin koko hänen vartalonsa ja hengityksensä. Suomessa kutsuttaisiin varmaan vartija apuun - täällä se on normaalia. Lähellä seisomisella ei ole rajoja tässä maassa.
Tultuani kassaan myyjä ei halunut kertoa hinnan mongoliaksi vaan yritti epätoivosesti sanoa sen englanniksi. Sanoin hänelle todella monta kertaa, että puhun mongolia ja hän voi sanoa hinnan mongoliaksi, mutta minua taas katsottiin kuin avaruusoliota. Karnevaalin varten tässä maassa ei tarvitse ostaa asua, kun se on koko ajan päällä.....

Iltapäivällä menin tyttöjen kanssa ulos leikkimään. Tässä talossa on ihanasti iso leikkipiha ilman autoja heti meidän talomme takana. Leikkipaikassa oli valmiiksi yksi äiti kahden saman ikäisen lapsen kanssa. Olin tosi tyytyväinen, että nyt voisin taas harjoitella mongolian kieltä. No.....eipäs onnistunut. Poika ei antanut Gutianalle leikkiä missään, hän vain huusi, että minun paikkani. Huuto jatkui ja jatkui. Hänen äitinsä oli koko ajan lähellä, mutta ei sanonut mitään. Minä otin koko ajan Gutianan pois niistä tilanteista. Samalla yritin kerätä mongolian sanoja päässäni, joita voisin sanoa pojan äidille. Epätoivosesti ja ärsyttyneesti jätin kaiken ja menimme toiseen paikkaan leikkimään.

Päivä onneksi muuttui paremmaksi kun tuli toinen mukava äiti, jonka kanssaan lopun lopuksi vaihdoimme puhelinnumeroita. Hän yritti ymmärtää minua ja kysyi paljon, mikä on aika harvinaista täällä...

Näitä kahta päivää voisin kutsua kulttuurishokkiksi, joka tuli nyt ensimmäisen kerran. Toivon, että se tuli ja lähtee saman tien. Katsotaan, mitä huominen tuo.

Uusi näky ikkunastamme

Pyydän rukousta meidän kielimatkan kävelyn puolestaan.