Elämä Mongoliassa : Zuunmod

Zuunmod on pieni kaupunki, joka sijaitsee 40km UB:sta. Talla hetkella tie kuunostetaan koko ajan ja sinne paasee helposti ajamaa tunnissa. Matkamme alkoi siita, etta huomasimme automme renkaamme olevan tosi huonnossa kunnossa ja tien olevan aika liukasta. Ainoa vaihtoehtomme oli jatkaa matkaa ja rukoilla.

Jannitys ja ilo voitivat kuitenkin alkavan tulevan pelon ja matkaamme sujui hienosti, jos ei laskita sita, etta automme sammui aina valilla. Minahan en edes ymmarttanyt, etta automme on sammunut ja jatkoin painaa kaasua, josta auto ei niin tykannyt.

Tytot nukuivat ja me saimme ihailla maisemia, jotka olivat aika mahtavat. Ensilumi oli jo tullut vuoriin. Kun ajat Mongoliassa, joskus huomaat, etta olet ihan yksin keskella vuoria. Miten Jumala loi nain hienoja maisemia? Miten voi olla nain kaunista? Miten me paadyimme tanne? Joskus,jopa unohdan, etta asumme taalla.

Matkaamme tarkotuiksena oli jumalanpalvelus ja Nikon ensimmainen saarna. Zuunmodissa asuu iakas pariskunta, jotka hoitavat kirkoamme. Taman pariskunnan nainen muistuttaa minulle omaa mummoa, jonka kaipaan tosi paljon. Koko paikka muistuttaa sita paikkaa, jossa itse kasvoin, jossa vietin 9 vuotta. Sen takia sinne on aina tosi jannittavaa menna, ihan niin kuin menisin ajalla taaksepain.

Kirkko sijaitsee jurtta alueella keskella muita taloja. Tulomatkalla me toimme kirkkoon lisaa tuolia ja yhden poydan, joka on hyva merkki, jos kirkkoon tulisi lisaa ihmisia.

Niko saarnasi ja mina olin leikkimassa tyttojemme kanssa. Pariskunnalla on enemman leluja, kuin missaan muualla olen nahnyt. Heilla on viisi lasta, mutta kaikki ovat jo isoja. Kirkon jalkeen paasimme syomaan kalaa, mika oli minulle herkkuruokaa ja pelamaan tennista. Innostuin niin paljon, etta jopa voitin monta pelija. Ruon aikana emanta ja isanta laitoivat oven kiinni ja tarjosivat ruokaa vain meille. Meista se tuntui tosi pahalta, koska pihalle jaivat lapset leikkimaan, eivatka saaneet ruokaa. Tama perhe elaa niin pieneilla tuloilla, etta ei ole vaan varaa tarjota muille.

Koyhyys on niin erilaista taalla. Ihmiset elavat todella todella pieneilla palkoilla. Selviytyminen on joka paivainen asia taalla. Miksi se on erilaista kun muualla? Koska taalla on kylmaa, koska taalla ei ole omaa kasvimaata, koska taalla ei kasva kuin vain perunaa, koska taalla on pahat saasteet. Ihmiset elavan keskimaarin 55 vuotta, mika on nuori ika Suomessa. Kun elaa koyhyyden keskella oppii paljon paremmin ymmarttaa, minkalaista se on. Osaatteko te kuvitella sita? osaatteko te arvostaa, sita kaikkea, mita teilla on?
Miettikaa....