Muutaman kuukauden aikana olen törmännyt kolmeen erilaiseen perheeseen, joista haluaisin kertoa.
Perhe 1
Tähän perheeseen kuuluu äiti ja tytär. He asuvat lentokentän vieressä pienessä jurtassa. Yleensä jurtan ympärillä on jonkilainen aita, mutta ei tässä. Tyttölapsi syntyi sairaana, hänellä on jonkilainen aivovamma. Minulle sanottiin, että se on skitsofrenia. Tällä hetkellä tytär on 23 vuotias nuori nainen, joka viettää koko ajan kotona. Äiti on vasta 50 vuotias. Minun ikä arvelu meni ihan pieleen. Itse ajattelin, että äiti on noin 70 vuotias. Äiti ja tytär eivät voi tehdä töitä. Tämä perhe elää tällä hetkellä 50 eurolla kuukaudessa, tämän verran invalidityttö saa valtiolta. Kirkon väki yritättää auttaa heitä mahdollisimman paljon. Kaiken avun otetaan vastaan, mutta kiitos sanoja ei paljon kuuluu. Liittyykö tämä kulttuuriin tai ihmisluonteen, vaikea sanoa. Tällä rahasummalla pääkaupungissa ei kuitenkin pärjä. Mongolit leikkaavat lihasta rasvan pois ja heittävät roskikseen, tämä perhe taas kerää roskiksesta nämä rasvat ja keittävät siitä liemen. Tällä tavalla he pysyvät kylläisenä.
Perhe 2
Tähän perheeseen kuuluu äiti, isä ja viisi lasta. He elävät 100 eurolla kuukaudessa. Sen verran saa pappi työnpalkkaksi. He asuvat jurtassa kirkon alueella. Tämä jurttaalue on yksi pahimmista Ulaanbaatarissa. Halu tehdä työtä on, mutta mongolialainen laiskuus aina vetää puoleensa. Perheen äiti on ahkera nainen. Halu oppia on paljon. Ikä ja lihavuus kuitenkin vähentävät työpaikan mahdollisuuksia.
Perhe 3
Rikas mongolialainen perhe otti itsellesi lastenhoitajan Filipineistä. Tämä nainen jätti oman 4 v ja 9 kk vauvan ja lähti kylmään Mongoliaan antaisemaan rahaa, että voisi elätä omaa perhettä. Naisen mies päätti tulla mukaan ja löysi työtä hotellista maaseudulla. Nainen asuu perheen luona hienossa omakotitalossa Luxury nimessä alueessa. Tämä nainen on kasvattanut kaksi tyttöjä, kielenä hän käyttää vain englantia. Tytöt puhuvat oikealla englannill ilman aksenttia. 7 vuoden aikana hän kävi kolme kertaa kotona. Skypen keksintö antaa mahdollisuuden puhua joka päivä lapsien kanssa, joista kasvoivat jo koululaiset. Köyhä filipinilainen elää rikasta elämää täällä Monhgoliassa. Perhe matkustaa lomilla hienoihin paikkoihin maailman ympäri ja lastenhoitaja pääsee mukaan.
Suomessa puhutaan aina köyhyydestä, mutta se on ihan erilainen täällä päin maailmaa. Tälläisessä köyhyydessä kukaan meistä ei ole elänyt koskaan. Arvostakaa kaiken, mitä teillä on ja olkaa kiitollisia päivän ruoasta.
Kiitos, Marija! Vatsa täynnä hyvää lounasruokaa luin nuo kertomuksesi. Seuraavaksi on päiväkahvi eikä pullaakaan puutu. Tänään sataa, mutta maa ei toki järise eikä talo romahda päälle...
VastaaPoista