lauantai 13. huhtikuuta 2013

Vähän kaikkea

Istun meidän todella pienessä keittiössä UlanBaatorissa. Äsken leikattiin Nikon kanssa lihaa, oli työlästä, ärsyttävää ja jopa inhottavaa. Mistä saisi hienoja suomalaisia siististi pakattuja lihatuotteita? Onko ne hyviä ja terveisiä? ei ole väliä, tärkein on, että niitä saa helposti. Kuulin, että täällä voisi saada lihaa suoraan kotiin, se voisi olla minun seuraava projektti selvittää, mistä ja miten?

UlaanBaatorissa oli viimeisinä päivinä todella lämmintä, aurinko paistaa mukavasti. Haluan olla enemmän ulkona tyttöjen kanssa. Mutta miten pääsen ulos? Tänään ostimme pienet rattaat, jotta voisin yrittää mennä yksin tyttöjen kanssa ulos. Katsotaan onnistuuko..

Kävimme kahden viikon aikana kahdessa mongolialaisessa kodissa. Lapset saivat leikkiä muoden lapsien kanssa, se oli todella kivaa ja rentouttavaa. Ruaksi saimme japanilaisia pelmeneja ja mongolialaisia bootsia. Vihdoinkin saimme maistaa hyviä ja maukkaista buutsia. Ne olivat pienet ja sisällä oleva liha oli herkullinen. Kuulemaa mongolit syövät noin 35 bootsia per henkilö riipumatta oletko nainen tai mies. Itse söin kuusi ja olin jo ihan täynnä. Sanoin, bi oros ( olen venäläinen) enkä voi syödä enempää. Alkujuomaksi meille tarjottiin suutaj sai (maitoteettä) johon on lisätty suola. Siihen pitää kyllä tottua, ei ole oikein minuun makuun. Kerran sain samanlaisen juoman minun mongolikielen opettajalta. Menimme hänen kanssaan läheiseen pikaravintolaan, jossa harjoittelimme mongolialaista ruokaa sanastoa. Luulin, että tarjoilija antoi minulle tiskivettä maidon kanssa. Yritin noin puoli tuntia juoda sitä, mutta kuppi jäi ja juoma myös.

Tänään kävimme tyttöjen kanssa mongolialaisessa hoplopissa. Olimme ainoat siellä. Sisäänmaksu oli 6500 tuhatta eli  3,5 euroa/ h.  Gutiana tykkäsi ja me myös. Paikka ei ollut iso, eikä pieni.Täynnä kivoja leluja ja likkumäkiä.



Saimme mongolialaisen ajokorttin. Liikenne täällä päin on niin hurja, että minä tuskin uskallan ajaa. Mieheni uskalsi ja kaikki meni hienosti. Rukousta kyllä tarvitsemme paljon tien päällä ajaessa. Ruuhkat on joskus pahat, mutta huutavat lapset takapenkissä vielä pahemmat. Kärsivällisyyttä tarvitsemme paljon. Juuri tänään luin Raamatusta Kol 3:12- Kärsivällisyyttä ja vielä kerran kärsivällisyyttä.
                                                        Jokapäiväinen ruuhka meidän talomme vieressä.

3 kommenttia:

  1. Voi että tytöt ovat suloisia tuossa kuvassa.~ Paikkakin vaikuttaa siistiltä. :)

    Mutta enemmän ihmetyttää juurikin tuo ruuhka. Aika hurjan näköistä...

    Kiitos ihanasta blogista, olen tätä alusta asti seurannut ja kirjoitukset ovat ihanan arkikeskeisiä ja yllättäviä. Kirjoitat myös ihanan rakastavasti tyttäristäsi ja perheestäsi yleensä.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä Marija sinulle tyttöjen kanssa ulos menoon! Ja ehkäpä vielä joskus uskaltaudut auton rattiinkin :)
    niin minäkin vain uskalsin aikoinani siellä kaukana, neljän vuoden sivusta seuraamisen jälkeen!

    Ilo on lukea näitä kirjoituksiasi, ja katsella kuvia!
    Raija

    VastaaPoista
  3. Löysinpä minäkin tieni blogiisi. Osanottoni MAITOTEEHEN tutustumisessa. Itse olen maistellut sitä toisessa kotimaassani. Siihen tottuu, ja se on oikeastaan suolan takia hyödyllstä kesähelteellä. Ainakin A-issa sen suolapitoisuus on laimeaa.

    VastaaPoista