Rakas äitini ja siskoni tulivat käymään elokuussa. Aamulla mieheni kanssa emme osaneet päättää, kuka lähtee lentokentälle. Itkun kautta päätimme lähteä kaikki yhdessä. Jännitys oli niin voimakas, että jopa vatsani tuli kipeäksi. Odotin sitä hetkiä puoli vuotta ja nyt se tuli. Pelkäsin jo etukäteen sitä päivä, kun he lähtevät pois Mongoliasta. En varmaan osanut edes kunnolla nauttia koko siitä ajasta, koska pelkäsin niin paljon sitä päivä.
Viikko oli kiireinen, hauska ja sen arvoinen, että tänne kannatti tulla. Viikon aikana kaikki mahdolliset kaupat oli käytty läpi, maukasta ruoka oli syötty ja puolen vuoden vitsit ja tarinat naurettu läpi. Viimeisenä viikonloppuna saimme vielä nauttia mongolian maaseudusta, vuorista ja jurtasta. Taxi vei meitä todella kauniseen luontoon, keskellä ei mitään. Ayunchin lodge paikan nimi, joka sijaitsee Terelj Kansallispuistossa.
Itse sain kahden vuoteen pienen loman, sain nukkua koko yön ilman heräämistä :) Kotona haluan joka ikinen päivä nukkua pitempi, mutta rakkaat tyttömme heräävät aina niin aikaisin, että on aina pakko nousta, vaikkapa en haluaisi. Viikonlopun, jonka sain viettää perheeni kanssa, sain nukkua kunnolla. Päivällä nukuimme siskoni kanssa melkein kolmen tunnin päiväunia, jonka jälkeen menimme jo yhdeksältä nukkumaan uudestaan. Jurtassa on aina tosi ihana nukkua, suosittelen kaikille.
Tytöt jaksoivat hienosti ilman äitiä yhden vuorokauden. Juliana ojensi kyllä nätisti käsiä äitiä kohtaan, mikä teki minusta todella onnellisen. Äidit eivät tarvitse paljon, välillä kun vaan päästäisi nukkumaan ja lapsien halauksia.
 |
| Leikkipaikka Jurtta leirissä |
 |
| Hiekkalaatikko keskellä kaunista maisemaa. |
Mongolikieli
Mongolin kielen opiskelu jatkuu ja jatkuu, vielä pitää jaksata opiskella puoli vuotta. Nyt opiskelen vain kaksi kertaa viikossa, mutta aion opiskella ainakin neljä kertaa viikossa syyskuusta alkaen. Puhuminen ei aina onnistu, kun monet haluavat puhua englantia. Monet jopa sanovat, että puhutaan mielummin englantia. Mieheni tilaa välillä pizza kotiin, pizzamyyjä vastaa yleensä englanniksi, eikä halua puhua meidän kanssamme mongolia. Monet taas eivät jaksa ymmärttää, he luulevat, että puhumme heille jotain toista kieltä. Puhun suoraan mongolia, mutta ihmiset katsovat minua, kun jotain avaruusoliota, etivätkä edes yrittää ymmärttää. Todella ärsyttävää.....
Eilen oli seurakuntamme Big Camp -tapahtuma. Muistan, miten viime vuonna kävitte vierailemassa siellä ja muistin yhtäkkiä Gutin kuulosuojaimet (olihan siellä aika meteli). Kuvautimme tänä vuonna kaikista kuvia mongolialaiset hatut päässä ja tarkoitus on lisätä jokaisen kuvan taustalle mongolialainen maisema.
VastaaPoistaOlitte sydämissämme ja rukouksissamme. <3
Minulla oli vähän samanlaisia kokemuksia Keski-Aasiasta kielen kanssa. Siellä eivät maaseudun naiset kylläkään osanneet englantia, mutta he ilmeisesti luulivat minun puhuvan sitä, kun selitin jotain persiaksi. He eivät yksinkertaisesti voineet uskoa, että joku todellakin puhui heidän kieltään. - No, ehkä kieleni oli vaikeasti ymmärrettävää mongerrusta heille? Sitkeästi vain puhumaan kieltä! Harjoitus tekee mestarin.
VastaaPoistaHei, Marija! Nyt vasta muistin avata blogisi, josta löysin nuo tärkeät elokuun kuulumisetkin! Voin hyvin ymmärtää, kuinka rakkaiden vieraiden käynti siellä on myllertänyt mieltäsi ja saanut jopa vatsan kramppaamaan. Toivottavasti kuntosi ja tyttöjenkin terveys ovat nyt paremmat! Samoin on selvä, että univelkaa kertyy, kun pikkutyttöjen aikataulu vaatii heräämään. Kokonaiset reilun pitkät yöunet ovat kaukainen haave, ellei jotakin pikalomaa joskus onnistuta järjestämään. Kun avasin tämän blogin, pomppasi esiin todella hienon näköinen uusi kotitalonne ja mukavan näköinen piha liukumäkineen, vaan eipä sekään pelkkä onnela kuitenkaan aina ole! Kiitos viesteistäsi, jotka muuttuvat toivottavasti rukouksiksi, kun kerron jotakin esim. tänään Viherlaakson piirissä.
VastaaPoista