Harmittaa .....

Tänään oli jälleen meidän oma Raamattupiiri, jota me olemme jo pidetty lähes vuoden. Ryhmämme kasvoi kokonaisella kahdella perheellä eli meitä on nyt aika paljon. Meitä on paljon ja samoin kieliä: suomi, venäjä, englanti, norja ja nyt vielä kazakkikieli.

Niin kuin mainitsin aikaisemmin tytoillemme puhumme kahta kieltä, jotta heistä tulisi kaksikielisiä. Asumme kuitenkin sellaisessa maassa, jossa molemmat kielet ei ole pääkielinä, vaan vähimmistökielet. Englantia ja mongolia tytöt kuulevat todella paljon, mutta mikä niistä ei ole vielä tarttunut.

Tänään minä koin uuden tunnen, joka pisti minut surulliseksi. Saavuimme uuden norjalaisten perheen luokse, joilla on lapsia ja leluja. Vanhin tytöistä oli todella innoissaan, kun näki nukkeiden määrän. Lattialla oli iso pussi täynnä vaatteita ja leluja, jotka kuuluivat hienoille nukeille. Äitinä olin iloinen näkeväni hänen tyytyväisen kasvon ja silmiään, jotka oli täynnä innostusta. Samassa huoneesa oli  muitakin tyttöjä, jotka puhuivat keskenään englantia. Hetken kuluttua minun rakkaani tyttöni rupesi itkemään ja halusi pois huoneesta. Ihemettelin paljon, mitä tapahtui ? Yleensä hän leikki ja osaa innostua uusista leluista, mikä nyt tapahtui? Istuimme portaissa, jossa kysyin häneltä, mitä mieltä painaa? Hän sanoi, että hän että ei ymmärrä, mitä muut puhuvat. Hän ei halua leikkiä, koska ei ymmärrä. Hetken kuluttua hän mainitsi, että hänhän puhuu venäjää ja suomea, mutta tytöt eivät ymmärrä häntä. Hän oli todella surullinen ja myos minä. Minua harmitti niin paljon, että vaikea sitä kuvailla tässä. Siinä hetkeessä haluaisin vain halata häntä ja antaa turvan.

Asumme ulkomailla, jossa kaikki on erilaista. Aikuisena joskus on vaikea olla vieraassa maassa, kokea joskus yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Kaikki on viesrasta. Me kuitenkin selviämme ja piristymme pienistä asioista. Mutta entäs lapsi`? Miten osaan hänelle selittää sen, että opit vielä englantia, kyllä se siitä? Kaikki sanovat, että kyllä lapset voivat leikkiä ilman kieltäkään, mutta meidän tilanteessamme on käynyt jo niin monta kerta, että kielen takia lapset eivät leikki. Ulkona hän hakeutuu leikkiseuraan, mutta sama tilanne, lapset eivät leikki. Kääntyvät ja menevät pois. Tyttöni on siinä iässä, kun pitää olla kavereita, mutta .....ei ole. Jopa itkettää hänen puolestaan. ...