Köyhyys

Kun asuu hyvinvointivaltiossa köyhyys on ihan erinäköinen kuin kehitysmaassa. Mongolia on vielä kehitysmaiden joukuessa. Asumme täällä ja törmäämme köyhyteen melkein päivittäin. Viime kuukauden aikana olen yllättynyt, miten paljon asioita jätän sanomatta ja miten paljon asioita haluaisin kertoa mongoleille, mutta en vain voi.

Tässä muutamaa esimerkki:

1. Kerran kylään tuli minun mongoliystävä, jotka olivat juuri ostaneet asunnon isolla lainalla. Hän kysyi minulta meidän keitiön kaapeista, tykkäämmekö me, onko siellä riittävästi tilaa jne. Itse olin rehellinen ja sanoi, että en oikeastaan tykkää, koska kaapitilaa on todella vähän ruan varten. Avasin kaikki kaapit ja näytin, että ruoka törröttää sieltä joka puolelta. Mainitsin vielä, että Niko osti lisää hyllyn, koska valitin jatkuvasti. Monen viikon kuluttua kävin heidän ostamassa asunnossa. Yhdessä haluaisimme tehdä mongolialaista ruokaa tsuivania. Ystäväni rupesi avamaan kaikki keittiön kaapit etsiäkseen jauhoja. Samalla hetkeellä huomasin, että kaapit olivat ihan tyhjiä. Yhdessä kaapissa oli vain pussillinen jauhoja ja astiat. Muistin itseni, kun avasin kaikki kaapit ja sanoi, että ruoka ei mahdu mihinkään. Saimme kuitenkin jauhosta ja lihasta tsiuvania valmiksi. Se oli heidän ensimmäinen päivänruoka, kello oli jo kaksi. Tässä perheessä on kaksi pientä lasta ja heillekin se oli ainoa päiväruoka. Tsuivan on mongolialainen nuudeliruoka, mihin voi laittaa itsetehtyjen nuudeleiden lisäksi sipulia, porkaana ja mausteia.

Tsuivan

2. Tällä hetkeellä meillä on kotiapulainen, joka auttaa meitä pari kertaa viikossa. Hänellä on viisi lasta ja iäkäs mies. Hän tekee yksin töitä. Nyt on tulossa valkoisen kuu juhla. Tämä perhe on säästänyt auton ostamisen varten. Tämän juhlan aikana heillä kuitenkin menee rahaa ruan ostamisen varten. Rahaa riittää vain päivittäiseen elämään. Jos tänään ei ole raha, niin sitten lapset eivät syö, eivätkä  juo. Vettä pitää ostaa, mitä ei saa ilmaiseksti tässä maassa. Halu tehdä töitä on paljon, mutta bussiin tarvitaan myös raha. Joskus puhelimessa ei ole raha, niin kotiapulainen ei voi soittaa ilmoittakseen, että ei pääse. Haluamme auttaa heitä paljon, mutta meidän apuamme on niin pieni. He tarvitsevat kokopäivän töitä, että voisivat päästä köyhyydestä pois. Sitä emme voi tarjota. Tämä on kuitenkin yksi perhe miljoonasta.

Olen monesti kertonut Suomessa näistä ihmisistä, joita kohtaan päivittäin täällä, mutta se on vaikea ymmärttää, jos ei näe, eikä kohtaa näitä tilanteita. Päivittäisissä tilanteissa on joskus pakko miettiä, mitä voi sanoa, mitä ei. Voinko olla oma itseni monissa tilanteissa, voinko olla aina aito, en voi. Joskus on vain pakko jättää monia asioita tekemättä ja sanomatta.

Jurtta alue talvella