Uusi majapaikkamme

Uusi talomme

Takapiha

Leikkipaikka

Huono päivä

Haluan avoimesti kertoa minun kahdesta huonoista päivistä, jotka olivat tällä viikolla. Muutimme toiseen asuntoon, joka sijaitsee toisessa alueessa, etelässä niin kuin mongolit puhuvat. Matka kielikouluun on myöskin muuttunut.  Matka paheni suoraan sanoen, meidän pitää kävellä ison torin ohi isolla tiellä. Alue, paikka ja ympäristö on täynnä kauppoja ja kapakoita. Tässä alueessa voi nähdä suurimman osan mongolista koko kansasta. Tälläisessä alueessa niin kuin kaikissa suuressa kaupungeissa on paljon alkoholisteja ja kodittomia eli köyhyyttä.

Tiistaina kello 18 kävelin kotiin kielikoulun jälkeen. Iso koditon mies tuli ottamaan minun käsivarresta kiinni ja yritti halata samalla huutaen I love I love you.....

Keskiviikona matkalla näin kuoleen pienen koiran, paljon roskia ja Vodka pulloja. Matkalla kävin nopesti isossa ruokakaupassa, jossa oli 20 myyjä paikkaa, mutta vain yksi teki töitä. Jono oli pitempi kuin kaupan yhteen lasketettut hyllyt. Asiakkaat olivat vihaiset ja ärsyttyneet, mikä aiheutti jonossa mahdollisimman lähellä seisomista. Minun takanani seisoi nainen, joka oli niin vieressä, että tunsin koko hänen vartalonsa ja hengityksensä. Suomessa kutsuttaisiin varmaan vartija apuun - täällä se on normaalia. Lähellä seisomisella ei ole rajoja tässä maassa.
Tultuani kassaan myyjä ei halunut kertoa hinnan mongoliaksi vaan yritti epätoivosesti sanoa sen englanniksi. Sanoin hänelle todella monta kertaa, että puhun mongolia ja hän voi sanoa hinnan mongoliaksi, mutta minua taas katsottiin kuin avaruusoliota. Karnevaalin varten tässä maassa ei tarvitse ostaa asua, kun se on koko ajan päällä.....

Iltapäivällä menin tyttöjen kanssa ulos leikkimään. Tässä talossa on ihanasti iso leikkipiha ilman autoja heti meidän talomme takana. Leikkipaikassa oli valmiiksi yksi äiti kahden saman ikäisen lapsen kanssa. Olin tosi tyytyväinen, että nyt voisin taas harjoitella mongolian kieltä. No.....eipäs onnistunut. Poika ei antanut Gutianalle leikkiä missään, hän vain huusi, että minun paikkani. Huuto jatkui ja jatkui. Hänen äitinsä oli koko ajan lähellä, mutta ei sanonut mitään. Minä otin koko ajan Gutianan pois niistä tilanteista. Samalla yritin kerätä mongolian sanoja päässäni, joita voisin sanoa pojan äidille. Epätoivosesti ja ärsyttyneesti jätin kaiken ja menimme toiseen paikkaan leikkimään.

Päivä onneksi muuttui paremmaksi kun tuli toinen mukava äiti, jonka kanssaan lopun lopuksi vaihdoimme puhelinnumeroita. Hän yritti ymmärtää minua ja kysyi paljon, mikä on aika harvinaista täällä...

Näitä kahta päivää voisin kutsua kulttuurishokkiksi, joka tuli nyt ensimmäisen kerran. Toivon, että se tuli ja lähtee saman tien. Katsotaan, mitä huominen tuo.

Uusi näky ikkunastamme

Pyydän rukousta meidän kielimatkan kävelyn puolestaan.

Elokuu

Elokuu oli suuren ILON ja suuren SURUN kuukausi. Oli vaikea kirjoittaa blogia, ilmaistaa omia tunteita ja ajatuksia. Kun on täällä kaukana ei tule ajateleksi monia asioita. Joskus on jopa helpompi elää täällä kaukana.
Rakas äitini ja siskoni tulivat käymään elokuussa. Aamulla mieheni kanssa emme osaneet päättää, kuka lähtee lentokentälle. Itkun kautta päätimme lähteä kaikki yhdessä. Jännitys oli niin voimakas, että jopa vatsani tuli kipeäksi. Odotin sitä hetkiä puoli vuotta ja nyt se tuli. Pelkäsin jo etukäteen sitä päivä, kun he lähtevät pois Mongoliasta. En varmaan osanut edes kunnolla nauttia koko siitä ajasta, koska pelkäsin niin paljon sitä päivä.

Viikko oli kiireinen, hauska ja sen arvoinen, että tänne kannatti tulla. Viikon aikana kaikki mahdolliset kaupat oli käytty läpi, maukasta ruoka oli syötty ja puolen vuoden vitsit ja tarinat naurettu läpi. Viimeisenä viikonloppuna saimme vielä nauttia mongolian maaseudusta, vuorista ja jurtasta. Taxi vei meitä todella kauniseen luontoon, keskellä ei mitään. Ayunchin lodge paikan nimi, joka sijaitsee Terelj Kansallispuistossa.

Itse sain kahden vuoteen pienen loman, sain nukkua koko yön ilman heräämistä :) Kotona haluan joka ikinen päivä nukkua pitempi, mutta rakkaat tyttömme heräävät aina niin aikaisin, että on aina pakko nousta, vaikkapa en haluaisi. Viikonlopun, jonka sain viettää perheeni kanssa, sain nukkua kunnolla. Päivällä nukuimme siskoni kanssa melkein kolmen tunnin päiväunia, jonka jälkeen menimme jo yhdeksältä nukkumaan uudestaan. Jurtassa on aina tosi ihana nukkua, suosittelen kaikille.

Tytöt jaksoivat hienosti ilman äitiä yhden vuorokauden. Juliana ojensi kyllä nätisti käsiä äitiä kohtaan, mikä teki minusta todella onnellisen. Äidit eivät tarvitse paljon, välillä kun vaan päästäisi nukkumaan ja lapsien halauksia.

Leikkipaikka Jurtta leirissä

Hiekkalaatikko keskellä kaunista maisemaa.

 Mongolikieli

Mongolin kielen opiskelu jatkuu ja jatkuu, vielä pitää jaksata opiskella puoli vuotta. Nyt opiskelen vain kaksi kertaa viikossa, mutta aion opiskella ainakin neljä kertaa viikossa syyskuusta alkaen. Puhuminen ei aina onnistu, kun monet haluavat puhua englantia. Monet jopa sanovat, että puhutaan mielummin englantia. Mieheni tilaa välillä pizza kotiin, pizzamyyjä vastaa yleensä englanniksi, eikä halua puhua meidän kanssamme mongolia. Monet taas eivät jaksa ymmärttää, he luulevat, että puhumme heille jotain toista kieltä. Puhun suoraan mongolia, mutta ihmiset katsovat minua, kun jotain avaruusoliota, etivätkä edes yrittää ymmärttää. Todella ärsyttävää.....

Neljä kieltä ja kaksi potilasta

 Neljä kieltä

Monta kieltä te puhutte päivittäin? Minä puhun neljä kieltä. Voi olla monille se on vähän, monille paljon. Minä elän nyt näiden kielien keskellä ja kanssa. Kotona kaksi kieltä, ulkona neljä. Joskus ei tee mieli mennä ulos ihan vain kielien takia. Aivot toimivat 24 tuntia. Unia näen venäjän kielellä, mieheni kanssa puhumme suomea, lapsien kanssa molempia. Mongolien kanssa mongolia, opettajien kanssa mongolia ja englantia. Uusien tuttavien kanssa mongolia ja englantia. Olen kiitollinen monesta asioista täällä Mongoliassa, mutta varsinkin yhdestä, englanti kieli on todella paljon parantunut. 

Yksi vaikea asia taas, mongolia pitää opiskella englannin kielen kautta. Monet asiat mongoli kielessä ovat samanlaiset kuin englannisa, pitää miettiä englannin kielen kautta. Eli jos haluan rakentaa lauseen mongoliksi, ensin sitä pitää miettiä englanniksi. Todella hankala ja jopa rasittava. 

Viiden kuukauden aikana saimme paljon ulkomaalaisia tuttuja täällä Mongoliassa. Kaikkien niiden kanssa aivot lepäävät jonkin verran, kun saa vapaasti puhua englantia, miettimättä sitä, miten sitä sanotaan mongoliksi. 

Paras lepo minulle on kuitenkin puhua omaa kieltä, eli venäjää. Täällä pääsee aika usein keskustelemaan mongolien kanssa venäjäksi, joka on tosi hyvä asia. Aivot lepäävät ja mieli on rauhallinen. Mongolit lainaavat monia sanoja venäjän kielestä. Esim. sohva (divan) takki (kurtka) kaappi (shkaf) servetti ( salfetik) jne...


Kaksi potilasta

Tyttäremme ovat olleet nyt kipeät viikon verran. Maanantaina kävimme ensimmäisen kerran lääkärillä. Kokemuksena se oli aikomoista :) Lääkäri otti meitä vastaan, tarkisti korvia ja kurkun, mutta keuhkoja hän ei osaanut kuunnella - sanoi, että pitää mennä toiselle lääkärille kuuntelemaan keuhkoja. Huoneeseen tuli nuori sairaanhoitaja, joka puhui sujuvaa venäjää, hän sanoi, että meidän pitää ottaa viikko hoito, joka kestää noin minuttin. Hoidon aikana puhdistetaan nenä ja kurkku. Kaiken sen tehdään laiteilla, joita ne ole ikänä nähnyt. Vauvallemme työnnettiin kaksi pumpulia nenään, joita pitänyt pitää 20 minuttia samalla hengittää vain suulla. Esikoisillemme laitettiin suuhun jotain ainetta hammaslääkärin huoneessa näköisellä laiteella. Tyttömme itki...
Lääkäri, joka osasi kuunnella keuhkoja kertoi meille keuhkonputken tulehtuksesta. Samalla hän antoi noin seitsemän lääkettä per lapsi. Itse kuintekin päätimme turvautua suomalaiseen antibiottikuriin, jonka toimme Suomesta. Nyt tarvitaan rukousta ja voimia.


Viikon aikana on ollut paljon itkua, surua, ilonhetkiä ja kärsivällisyyshetkiä :)
Kerran sanoin Nikolle: Pyydetään tänään Jumalalta paljon kärsimystä, vaikkapa tarkoitin kärsivällisyyttä :)

                                            Viikon pieniä iloja - uusi sohva

                        

Lähetystyö ei vaan innosta, mutta myös muuttaa ihmistä....

Lähetystyö ei pelkästään innosta, vaan myös muuttaa ihmisen olemusta ja persoona. Itsessäni huomasin paljon uusia asioita, jotka Suomessa ei ole tullut esille. Mongoliassa on paljon enemmän aikaa touhata erilaisia asioita kotona. Suomessa kaikki vapaa aika meni ystävien tapamiseen ja kerhossa käymiseen. Mongoliassa ei ole sellaisia asioita, ainakin vielä.

1. Mongoliassa uskalsin leikata tukan, menin vain kampaajalle ja sanoin, näin lyhyeksi. Suomessa en uskaltanut tehdä sitä. Jopa kaksi senttiä oli vaikea leikata. Mongoliassa on halu kokea uutta ja erilaista.

2. Rupesin harrastamaan kierrätystä. Toin valmiiksi Suomesta paljon kierrätysmateriaalia ja keräsin jo täällä jonkin verran. Yritän käyttää vain sitä, mitä löytyy kotona. Harvoin menen ostamaan. Se on todella hienoa miettiä, keksiä, antaa aivojen toimia kunnolla.

Peitosta ja vanhasta verhosta tehty tyyny.

Valokuva laatikkosta tehty korulaatikko, lisätty erivärinen paperi ja pitsi.

Avainlaatikko, tehty muropakkauksesta, väritetty.

Housut nukulle. Tehty vanhasta bodysta.

3. Mieheni kanssa ruvettiin kunnolla huolehtimaan hampaista. Pesun lisäksi ruvettiin käyttämään suuvettä ja kielenpuhdistajan. Täällä me mietimme ja huolehtimme paljon enemmän meidän terveydestä kuin Suomessa. Miksi? En tiedä....
Löysin kielipuhdistajan korealaisesta kaupasta. Anopin kanssa kävimme ostamassa Suomeen lahjaksi sukulaisille ja tietenkin omaankin kotiin. Kauppahyllyyn jätettiin vain yhden kappaleen roikkumaan :) Tässä muutamaa päivää sitten kävin katsomassa niitä lisää, mutta ei niitä enää ollut. Täällä Mongoliassa muutenkin pitää ostaa heti ja jos tykkää niin mahdollisimman paljon kerrallaan. Huomenna voi olla ei enää ole. Kerran löysin mustikkaa, otin kaiken, mitä oli pakastimessa. Sen jälkeen en ole enää nähnyt mustikkaa missään....

Kielipuhdistaja

4. Kauan sitten luin, että Englannin kuningatar pesee omat kasvot jääpaloilla. Hänen kasvojensä näyttävät todella nuorelta ja virkistävältä. Hän jopa ei käytä voidetta. En koskaan uskannut, että se voi tuntua niin hyvälle. Mongoliassa uskalsin kokea myös tämän. Joka aamu pesen kasvojani jääpalalla. Tuntuu todella ihanalta ja virkistävältä. Suositelen lämpimästi. Kerroin tästä kielikoulussa ja opettajani rupesi tekemään samaa :)

NAADAM

Tällä hetkellä Mongoliassa on kesäjuhla NAADAM. Sen aikana monet pitävät lomaa, monet lähtevät maaseudulle. Keskustassa, stadiumissa, maaseudulla on paljon tapahtumia. Stadiumissa on hevosenratsastusta, mongolialaista painia sekä jousiammunta. Keskustassa on taas konserttejä. Naadamin aikana syödään rasvaisia HUSHUUR piirakoita, joissa sisällä on vain lammaslihaa. Niitä syödään myös ihana tavallisina päivänäkin. Naadamin aikana on myös paljon alenuksia kaupoissa. Tämä juhla muistuttaa aika paljon suomalaista Juhannusta. 

Meidän Naadamin aikana meni leväten kotona. Esikoinen tuli kipeäksi ja me jäimme hänen kanssaan kotiin. Mieheni kävi keskustassa katsomassa, mitä kaikkea siellä tapahtuu ja samalla pääsi onnellisesti juuri avattuun KFC, minähän en syö kanaa....

Isin kanssa onnellisesti KFC:ssa.

 

Käsityö

Täällä Mongoliassa saan viettää paljon aikaa lapsien kanssa. Pitkien päivien aikana haluan myös tehdä jotain sellaista, mikä mielyttää siuluni ja samalla saan tehdä jotain itseni varten. Olen aina pitänyt käsityöstä, en ole hyvä piirtämään tai sanotaan en osaa piirttää olenkaan. Kerran ala - asteella pitänyt tehtäväksi annettiin piirtää eläimen, piirsin siilin, koska ajattelin, että se on kaikista helpoin valinta. Opettaja ja muut oppilaat pitkään arvasivat, ketä oikein piirsin... :)

Käsityössä onneksi ei tarvitse osata piirtää. Ulaanbaatorissa on paljon kaupoja ja monissa voi löytää tosi mielenkiintoisia askartelutavaroita. Pitää vain etsiä. Parhaat kaupat ovat korealaiset, joissa on kaikenlaisia ihmetavaroita.

Haluan näyttää teille, mitä kaikkea olen askartellut tähän asti.  Aina ei tarvitse ostaa, voi tehdä niistä, mitä on jo kotona. Kierrätystä niin sanotaan :)

Maitopurkista uudet purkit pikku tavaroille. Materiaalina on käytetty musta teippi ja vanhat tarrat.

Tässä on käytetty lahjapaperi, vanha koriste, ja nappi.

Lahjapaperi ja pitsi.

Mitä tapahtui lomalla?

Ensimmäinen lomamme Mongoliassa alkoi sähkökatkolla kahdelle päivälle. Ongelma alkoi meidän asunnostamme. Makuuhuoneessa yhdestä sähköputkesta tuli todella voimakas ääni ja varsinkin öisin, ääni muistutti kerman vatkamista kovalla teholla. Kuukauden sisällä sähkömiehet tulivat katsomaan, mutta heidän työkalut eivät riittäneet korjamaan sitä. Talomiehemme palkitsi uuden sähkömiehen, jolla oli mukana vähän enemmän työkaluja, mutta ei taskulamppua. Sitä hän lainasi meiltä. Korjaaminen kesti kaksi päivää, minkä seurauksena koko talo oli ilman sähköä.

Toisena päivänä me lähdimme neuvolaan ja HopLopiin. Ilman sähköä ei voinut tehdä ruoka, eikä käydä ammessa. Miten avuttomat ovat ihmiset ilman sähköä, emme keksineet mitään tekemistä kotona, kun sähköä ei ollut, emme haluneet olla hetkeäkään kotona, todella outoa....vaikkapa ilman sähköä voi tehdä melkein kaiken kotona, ruokakin voi hakea ja syödä kotona, ammessa voi olla ilman lampua.

                            Tälläinen jälki jäi meidän seinään, ei saa tulla lähelle, koska siitä voi tulla sähköä!


Mutta kaiken tämän jälkeen saimme ison palkinnon, saimme vieraita Suomesta kahdeksi viikoksi. Heidän kanssaan saimme kokea monia ihania asioita Mongolian ympärillä. Oli todellaa ihanaa ja antoisaa nauttia yhdessä kauneista asioista. Mongolia on todella kaunis kesänä.

                                           Kesäkuussa Gutiana täytti 2 vuotta

                                           Kielikoulu opettajamme

                                            Lama museo

                                           Kilpikona

                                            Matka kirkkoon ei ole helppo :)

                                              Kirkossa

                                            Joesta löysimme violettikivejä

                                                           Sain ratsastaa ensimmäistä kertaa. Toisena kerrana ratsastin jo yksin :)

                                               Kazakki perhe