Imetys

Palaan takaisin tähän aiheeseen, joka on minun sydämellä. En ole imettänyt lapsiani kovin kauan ja puhun sitä avoimesti. Haluan jakaa omaa kokemusta muiden äitien kanssa. Tähän asti olen kuullut vain kannustavia vastauksia ja saanut paljon tukea. Viime viikolla sain taas kertoa, miksi lopetin aikaisemmin imettämisen. Tämä aihe on aina kivulliasta ja muistuttaa niistä tunteista, joita koin epäonnistumisessa kaksi kertaa.

Juliana on ollut kipeä aika paljon tämän talven aikana. Puhun ja jaan paljon henkilökohtaisia asioita kielikoulussa. Imetyksestä olemme puhuneet opettajien kanssa koko vuoden aikana. Viime viikolla sain kuulaa, että kaikki flunssat johtuvat vain siitä, koska lopetin imettää liian aikaisemmin ja nyt meidän tyttömme ovat juuri sen takia kipeät. Opettaja yritti todistaa ja vähän syyttää minua tästä asiasta. Hän sanoi, että nyt näen tulosta.

Vastustin häntä sanomalla, että kaikki johtuu saasteista ja kylmyydestä. Oliko sillä vaikutusta, en tiedä, tuntui, että sanoo mitään vain, kuka ei kuuntelee sinua. Olen hyvä äiti tytöilleni, tiedän sen, enkä tarvitse todistaa sitä kennellekään. Sisälläni kolahti kuitenkin tämä asia taas. Nyt odotamme kolmatta lasta ja paineet kasvavat jo nyt sisälläni. Ensimmäisen kuukauden aikana olemme Suomessa ja pitää yrittää saada tämän asian onnistumaan, mutta onnistuunko tällä kertaa? En halua neuvoja, haluan vain ajan, jonka aikana voin rauhassa itse opetella imettää, mutta miten se onnistuu kahden lapsen äitinä? Mistä äidit saavat tämän ajan? Se tuntuu niin mahdottamalta asialta. Mongoliassa kaikki imettää ja kaikki onnistuvat. Kaikilta tuntuu tulevan maitoa riittävästi monia vuosia. Olenko erilainen, olenko kärsimätön, miksi tämä asia taas mietyttää ja pelottaa....