Pitkään harkitsin, haluanko kirjoittaa tästä, haluaisin kuitenkin jakaa omia tunteita ja kokemuksia. Elämä ei ole aina helppoa, ei ole ainoa sitä iloa ja onnea. Jumala on kanssamme joka hetki, Jumala pitää meistä huolta.
Yhtenä tavallisena keskiviikona lähdimme Gutianan kanssa syntymäpaivään viettoon. Oli todella ihanaa nähdä pittkästään aikaa muita ulkomaalaisia äitiä ja olla jakamassa iloa perheen sankarin kanssa. Pikku prinesessa täytti 1v. Suuri päivä, suuri hetki kaikille. Gutiana antoi tytölle paidan, missä luki "Mum loves me" ja kortin, mihin kirjoitimme elämän toivomuksen pikku tytölle. Juhlan aikana avattiin monia lahjoja ja syöttiin hyviä herkkuja. Tämä perhe osaa kyllä leipoa, saattiin Gutianan kanssa mahat täyteen brownia ja kaikkea muuta hyvää. Paikalla oli kaikki tutut äidit ja lapset. Tapasin siellä myös äidin, jolla on suomalainen mies, se oli hauska sattuma. Niko oli juuri puhunut sen miehen kanssa. Maailma on pieni tai Mongolia on pieni.
Sunnuntaina olimme kipeitä Julianan kanssa, niinpä päätimme jättää kirkon väliin ja jäädä kotiin. Nikolla oli vuorona pitää saarna kirkossa. Hän otti Gutin mukaan ja he lähtivät ajamaan vuorten suuntaan. Olin todella väsynyt siinä sunnuntaina. Laitoin Julin nukkumaan ja päätin mennä seikkailemaan nettiin. Iloni loppui siihen. Facebookista sain tietää, etta syntymäpäivän sankari, 1v tyttö oli menehtynyt perjantaina. Hän ei herännyt aamulla muuta syytä ei ollut. Shokki iski minuun, en voinut uskoa sitä, miten näin voi käydä, miten?
En ole kokenut aikaisemmin samanlaista. Olen menettänyt lapsuudessa isän ja 3 vuotta sitten rakkaan mummon, mutta silloin otin näitä asioita vain faktana, en ottanut varmaan niitä tosissaan. Molempia en ole nähnyt vuosia, enkä käynyt hautajaisissa. Tämä pikku tyttö oli elämässäni puoli vuotta joka keskiviikko. Sain nähdä, miten hän kasvaa, miten oppii istumaan ja syömään.
Itkullani ei ollut loppua, olin todella todella.....en tiedä, miten sitä voi kuvailla. Menin nukkumaan ja heräsin pikku prinsessan kanssa. Hän seisoi silmissäni kaikki nämä päivät.
Viikon kuluttua sain nähdä hänen vanhempiaan ja halata heitä, vasta silloin osasin rauhoittua ja nähdä taas aurinkoa pilvien takaa.
Jumalalla on oma suunitelmaa, jota emme tiedä, mutta se on paljon suurempi, mitä me osamme kuvitella. Rukoilkaa tämän perheen puolestaan. He tarvitsevat paljon tukea.
Rakastakaa toisia ja kunnioitakaa joka päivä, mitä Jumala antaa teille!
http://www.smithsfh.com/book-of-memories/1789079/Van-Geest-Claira/service-details.php
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti