lauantai 1. kesäkuuta 2013

Ikävä on

Ikävä on vihreyttä, vihreitä puita, kukkia, ruohoa, metsän tuoksua, raikasta aamun tuoksua....
Ikävä on suomalaista aamupalaa, ruisleipää, Oltermannia, hyvää voita ja tuoretta mehua.
Ikävä on Suvelan asukaspuistoa. Puston ilmapiiriä, tilanteita ja puheliaita äitiä. Keskusteluja tuntemattomien kanssa.
Ikävä on Suvelan kappelia, perhekerhoa, mihin olisi voinut vain tulla ja olla. Puhua tai olla puhumatta. Lepopaikka.
Ikävä on suomalaista ympäristöä.
Ikävä on suomalaista kirjastoa.
Ikävä on puhtautta.
Mutta kaikista suurin ikävä on ihmisiä. Rakkaita, tärkeitä ja sieluystäviä. Olette kaikki todella tärkeitä!

Ikävä hetkiä tulee välillä, mutta Jumala on todella hyvä ja antaa meille niitä hetkiä, jolloin unohdan, että olemme kaukana kaikista näistä asioista. Hän antaa voiman, jaksamisen ja ilohetkiä. Pyytäkää, niin hän antaa.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Matka Kiinaan

Matka Kiinaan meni näin. Launtaina lähdimme kello yhdeksän aamulla lentokentälle, hyvä mieli ja hymy kasvoilla. Lentokentällä saimme kuulla huonot uutiset, lento on PERUTTU, seuraava lento lähtee vasta kello 21.00. Mieheni sai nopeasti meille hotellin, jossa saamme odottaa seuraava lentoa. Hotellissa saimme lounasta ja iltaruokaa. Hotelissa oli iso sali, mikä oli täynnä ilmapalloja, joita rikoimme kahden päivän aikana :) Mutta oli ainakin jotain tekemistä tytöille. Kello 20.30 saimme tietää, että lentomme on taas PERUTTU, seuraava lento lähtee vasta sunnuntaina kello 11. Kärsivällisyyteemme oli koholla ja kunnossa, koska yölento olisi pahin vaihtoehto kahden pienten kanssa. Menimme rauhassa nukkumaan.

Aamulla saimme tietää, että lentomme on taas PERUTTU, seuraava lähtee vasta kello 18. Se oli jo varma tieto. Lentokentän bussin pitänyt tulla hakemaan meitä kello kaksi, ei tullut....tuli vasta kello kolme. Meitä oli noin 30 ihmistä, jotka saivat jännittää, pääsevätkö he kotiin tai ei. Monet olivat pessimistit, jotkut optimistit. Monet menivät kokeilemaan muita lentoja, monet menivät kotiin, monet seikkailivat netissä kaksi päivää ja jotkut tutustuivat toisten kanssa.

Lentokentällä saimme tietää, että lento on myössä yksi tunti. Istuimme lentokentällä ja odotimme. Mietimme, että Mongoliaan ei ole helppo tulla, eikä helppo lähteä. This is Mongolia, niin kuin mieheni sanoo...

Saavuimme Pekingiin kahdessa tunnissa. Lentokenttä on valtava, puhdas ja moderninen. Sisällä on metro, joka vie matkustajia muihin terminaaleihin. Väsyneenä löysimme tiskin, jossa saimme uuden hotellin yöksi. Hotelliin tuli muitakin matkustajia. Hotellin tarjoaa Air China kaikille, joilla on transit matka samalla lentoyhtiöllä. Hotellissa tunkeutuin jonon ohi ja pyysin meille huoneen. Gutiana nukahti melkein matkalaukun päälle ja Juliana nukkui sylissä. Kello oli jo 23.00. Hotellin virkailija sanoi, että minun pitää mennä jonoon, mutta seisoin siinä niin pitkään, kunnes saimme huoneen. Näin alkoi meidän matkamme kahden pienen lapsen kanssa.

Seuraavana päivänä saavuimme kello kahdeksan lentokentälle ja pääsimme lentämään etelä-Kiinaan. Matka oli taas pitkä, koska odotimme lentokoneessa yli tunnin, koska ilmassa oli ruuhka. Sen jälkeen lensimme vielä neljä tuntia.

Täältä matkalta opimme paljon. Oli hauska, nauroimme koko ajan meidän epäonnistumiselle ja kaikista tärkein, että lapset voivat hyvin ja nauttivat merestä ja mangoista!


torstai 16. toukokuuta 2013

Oma koti kullan kallis

MONGOLIALAINEN KOTI

Kävimme kahden kuukauden aikana kolmessa mongolialaisessa kodissa. Tein sellaisen huomion, että kolme perhettä asuvat periaatteessa samalla tavalla. Haluaisin jakaa asioita, joita huomasin käydessämme kylissä.
Asunnot on todella kalliit täällä, kalleimmat kuin Helsingissä ( UB:n hinnat, muita en tiedä). Monet perheet asuvat isovanhempien kanssa. Taloja löytyy monenlaisia. Enemmän on vanhoja taloja, mutta on myös paljon uusia, hienoja kerrostaloja, rivitaloja ja omakotitaloja. Yksi kalleimmasta aluuesta on nimeltään Zaisan. Siellä voi löytää hienoja englantilaisia rivitaloja sekä valtavia omakotitaloja. Rikkaimmat ihmiset haluavat kuitenkin asua kaupungin laidalla, hienoissa svetsiläisissä omakotitaloissa. Ympäri niitä on vain avarat vuoret. Ajoimme kerran niiden ohi, mutta en ottanut kuvia. Ihmisten toimeentulo vaihtelee todella paljon.

Ensimmäinen perhe asuu uudessa talossa uudessa alueessa. Huoneita on kaksi, olohuone, keittokomero ja makuhuone. Ihmisiä on neljä. Ensimmäisellä perheellä on kaksi lasta, yksi 90cm sänky ja pieni sohva. Missä he kaikki nukkuvat? En tiedä.
He tarjosivat meille todella maukaita japanilaisia pelmenejä, mutta itse eivät syöneet meidän kanssamme. Se on mongolialainen tapa. Kylissä voi olla niin pitkään, kun huvita, ei ole mitään tietynlaista aikaa. Vieraat eivät ainakin suuttuneet, kun lähdimme jo kahden tunnin kuluttua kotiin. Koko vierailun aikana lapset leikkivät kivasti. Telkkarin päällä pitäminen on myös uusi asia meille. Päällä oli koko ajan BabyTv, lapset eivät antaneet laittaa sen pois, lapset ovat kaksi vuotiaat :) Kuka perheessä päättää?

Toisessa perheessä on viisi ihmistä, saman verran huoneita, mutta keittiö erikseen. Perheessä on myös pieni sohva ja yksi parisänky, sama kysymys, missä kaikki nukkuvat? Perhe tarjosi meille bootsia ja salattia, jälkiruaksi oli muffinsit, joita teki kahdeksan vuotias tyttö. Tässä perheessä saimme vähän puhua englantia ja välillä venäjää, mikä oli vaihteeksi mukava. Jos vierailee ensimmäisen kerran, ei yhtään haittaa, jos puhuu vähän ja on niitä hiljaisia hetkiä. Ketään se ei häiritse, paitsi toki meitä, eurooppalaisia :)

Kolmas perhe asuu samassa talossa vanhempien kanssa, paitsi heillä on oma sisäänkäynti. Talo on rähmäinen, mutta sisällä on modernit huonekalut. Perheessä on yksi pieni tyttö ja yksi parisänky. Perheellä ei ole suihkua ja vessa on ulkona. Perhe kantaa vettä ulkoa. Perhe kuitenkin omistaa hienon uuden Honda auton. Tässä perheessä puhuimme vain mongolia ja pärjäsimme hienosti, varsinkin olin ylpeä minun miehestäni.

Odotamme jatkossakin pääsevämme kyliin, varsinkin jurttaan, mongoliaksi ger, haluaisin päästää ja katsoa, miten siellä nukataan :) Meidän perheessämme on niin tärkeä, milloin nukutaan ja missä nukutaan, tämä aihe on todella lähellä sydäntä minulle :)

Valitettavasti minulla ei ole yhtään kuva.

MEIDÄN KOTIMME UB:SSA

Meidän kotimme on kullan kallis meille. Asumme tavalisessa kerrostalossa, kahdeksannessa kerroksessa. Meidän talossamme on monta rappusta, mutta meidän rappunen on eristetty aidalla, ei sen takia, että me olemme erityiset täällä, vaan sen takia, kun tämän rappusen omisti joskus amerikkalaiset. Meillä on vartia ja vaihtelevasti koirapennut. Ovessa on ovikoodi ja rappusen siivotaan joka päivä. Olomme on aika turvallinen täällä, mutta se on turvallinen myös kodin ulkopuolellakin. Olemme kyllä koti-ilta ihmisiä, emmekä seitsemän jälkeen poistuu kodista.

Meillä on kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, vessa, suihku ja kaksi parviketta. Yksi niistä on lasitettu, jonka pidämme varastona ja toisessa emme vielä käyneet. Itse pelkään, että se tippu, jos astun sinne :)
Keittiömme on todella pieni, koska iso pöytä vie puolet tilasta. Siellä on myös pesukone, jonka ostimme täältä.
Muuten kaikki huonekalut olivat täällä valmiiksi. Hankkimme muutaman maton, pinnasängyn, urheiluvälineitä ja jotain muuta pientä.

Kiitos Jumalalle kaikista näistä asioista!
Gutianan piirustukset

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kirkko

Kaymme joka sunnuntai mongolialaisessa luterilaisessa seurakunnassa. Se sijaitsee eri puolilla kaupunkia, noin 20 minuttia autolla ilman ruuhkia. Takaisin ajaessa yleensa seisomme ruuhkissa. Seurakunta on pieni sininen rakennus. Ulkopain ja sisaanpain seurakunta on yksikertainen, mutta sisalla on todella lammin ja mukava henki. Sisaankaynti tuo kavijaa heti paasaliin, jossa vietetaan jumalanpalvelusta joka sunnuntai kello 11. Toisessa huoneessa vietetaan samaan aikaa pyhakoulua.

Onneksi taalla ei kysytaan, eika sanotaan, etta tietyn ikainen lapsi ei saa tulla pyhakouluun. Suomessa saimme monta kertaa suoraan sanoen potkuja pyhakoulun salista. Yritimme menna pyhakouluun 1,5 vuodesta alkaen. Meidan tytto osaa istua ja tehda samoja asioita kuin muut lapset, mutta kuulemaa pitaa olla 3v, jos haluaa pyhakouluun. Itsellani on ihan eri ajatus tasta. Pienelle lapselle voi antaa piirtaa, kuunnella tai istua muiden kanssa. Vanhemmille olisi helpompi tulla jumalanpalvelukseen tietaen, etta lapsikin saa tekemista kirkossa.

Jumalanpalveluksen alkaessa mina siirryn isomman tyton kanssa pyhakouluun, ja olemme siella niin pitkaan kuin han haluaa. Pyhakoulussa luetaan Raamattua, askarrelaan, lauletaan, ja puhutaan. Samassa huoneessa on noin 1-10 vuotiaat lapset. Aika kuuluu nopeasti ja mukavasti.

Jumalanpalvelukset yleensa venyyvat kello 13 asti. Lopussa ihmisilla on mahdollisuus jakaa asioita tai rukoilla muiden puolesta.

Ihmiset pukevat tavallisiin vaatteisiin. Miedankin ei tarvitse miettia, mita laitetaan kirkkopaivana. Kirkon jalkeen ei ole kahvia, eika muuta ruokaa tarjoilla. Kaikki menevat kotiin syomaan. Syntymapaivana toki voi tarjota kakkua ja teeta.

Jumalanpalveluksen aikana lauletaan ja rukoillaan paljon. Kaikkien laulujen aikana seisotaan. Esirukouksia heitetaan suoraan penkista. Kukaan ei ujostele omia rukousaiheita ja huolia. Mina, joka on tottunut suomalaiseen yksityisyteen, en ole viela valmis tallaiseen tapaan.

Lapset, jotka eivat osallistu pyhakouluun istuvat vanhempien kanssa takapenkilla. Lopussa kukaan ei enaa jaksa istua, vaan alkaa kaveleminen ympari salia. Meidankin tytto rupeaa kavelemaan ja saamaan paljon karkkeja ihmisilta. Taalla lapset syovat todella paljon makeata (karkkeja, suklaata, jaateloa, tikkareita) Joskus jopa olen nahnyt, kun ihan pienet lapset juovat kokista ja muita virvoitusjuomia.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Leikkipuisto

Haluaisin jakaa teidän kanssaan asioita, joita ole huomannut leikkipuistoissa täälä Mongoliassa. Tänään ulkona oli +18, todella lämmintä ja ihanaa. Aurinko paistoi mukavasti ja taivas oli ihan sininen.

Täällä on melkein joka pihassa on jonkilainen leikkipaikka lapsille. Monet niistä on todella rähmäiset, likaiset ja rikkinäiset. Monet leikkitelineet on puoliksi rikki, jossain on vain portaat, mutta ei ole liukumäkiä tai keinut, missä ei ole keinua. Monet taas on värikkäät, mukavat ja puhtaat. Voi itse valita, mitä seikkaluja halua saada. Aamupäivisin leikkipaikoissa on nykyisin aika paljon äitiä lapsineen, iltapäivisin voi nähdä joskus vain koululaisia. Iltaisin taas ei ketään, vaikkapa illat ovat todella valoisat ja mukavat.

Leikkipaikoissa lapsilla on todella harvoin mitään leluja mukanaan, korkeintaan yksi pallo, jolla kaikki lapset leikkivät. Meidän esikoinen haluaa usein leikkiä hiekkaleikkiä, mutta ei ole välineitä mukana. Sanko ja lapio nätisti seisovat kaapissa. Olen ottanut niitä pari kertaa mukaan, mutta vain meidän omaan pihaan, missä olemme vain me. Tänään jäin miettimään, voinko ottaa niitä yleiseen paikkaan vai ei? Tänään kuitenkin huomasin, että hän keksi kaikkea muuta hauska, vaikkapa ei ollut mitään leluja mukana. Hän löysi kivejä, keppijä, hiekkaa ja kaikkea muuta luonnon materiaaleja, millä voi leikkiä. Se oli todella kiva. Lapset pyörivät ja keksivät kaikkea hauskaa ilman mitään hienoja ja erikoisia leluja ja välineitä.

Vaateista muutamaa sanaa. Lapsilla ei  ole mitään hienoja ja  mukavia Reima haalareita, vaan tytöillä on useimmiten hameita, sukkahousuja, hienoja takkeja ja hienot kengät jaloissa. Pojilla on taas pukuhousut ja valkoiset kauluspaidat. Leikkipustossa näkyy selvästi, kuka on rikas ja kuka ei ole. Täällä  on muutenkin iso ero köyhien ja rikkaiden välillä. Vaikkapa ulkona on jo aika lämmintä, me kuitenkin pidämme vielä hattuja, mongoleilla taas ei ollut jo pitkään aikaa mitään hattuja, jopa vauvoilla.

Äidit on joka kolkassa äidit. Tänään oli sellainen olo, että olen Suvelan asukaspuistossa, missä olen viettänyt pari vuotta. Äidit tapaavat, istuvat penkillä, juttelevat, lapset pyörivät jalkojen välissä. Naiset myös imettävät todella vapaasti, itseään ei peitetä paljon. Lapsia imetetään pitkään. Täällä pidetään lapsia todella paljon sylissä, jopa sellaisia, jotka voivat jo itse kävellä. Pieniä lapsia ei laiteta hiekkaan tutustumaan, vaan he pysyvät mahdollisimman pitkään sylissä. Monet heistä kyllä valittavat jatkuvasti, mutta äidit vaan vaihtavat puolta ja jatkavat pitämistä. Minä taas jo laitoin vauvamme tutustumaan hiekkaan ja muutenkin uuteen ympäristöön.

Vastasyntyineitä kapaloidaan tiukasti ja kannetaan koko ajan sylissä. Pienen nyytin ympärillä on yleensä rusetti. Vauvan kasvoja ei yleensä näytetään, vaan se on piilossa monien kankaiden alla. Pihoissa näkyy monia nyyttejä vaarien, äidien ja isien sylissä.


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Vähän kaikkea

Istun meidän todella pienessä keittiössä UlanBaatorissa. Äsken leikattiin Nikon kanssa lihaa, oli työlästä, ärsyttävää ja jopa inhottavaa. Mistä saisi hienoja suomalaisia siististi pakattuja lihatuotteita? Onko ne hyviä ja terveisiä? ei ole väliä, tärkein on, että niitä saa helposti. Kuulin, että täällä voisi saada lihaa suoraan kotiin, se voisi olla minun seuraava projektti selvittää, mistä ja miten?

UlaanBaatorissa oli viimeisinä päivinä todella lämmintä, aurinko paistaa mukavasti. Haluan olla enemmän ulkona tyttöjen kanssa. Mutta miten pääsen ulos? Tänään ostimme pienet rattaat, jotta voisin yrittää mennä yksin tyttöjen kanssa ulos. Katsotaan onnistuuko..

Kävimme kahden viikon aikana kahdessa mongolialaisessa kodissa. Lapset saivat leikkiä muoden lapsien kanssa, se oli todella kivaa ja rentouttavaa. Ruaksi saimme japanilaisia pelmeneja ja mongolialaisia bootsia. Vihdoinkin saimme maistaa hyviä ja maukkaista buutsia. Ne olivat pienet ja sisällä oleva liha oli herkullinen. Kuulemaa mongolit syövät noin 35 bootsia per henkilö riipumatta oletko nainen tai mies. Itse söin kuusi ja olin jo ihan täynnä. Sanoin, bi oros ( olen venäläinen) enkä voi syödä enempää. Alkujuomaksi meille tarjottiin suutaj sai (maitoteettä) johon on lisätty suola. Siihen pitää kyllä tottua, ei ole oikein minuun makuun. Kerran sain samanlaisen juoman minun mongolikielen opettajalta. Menimme hänen kanssaan läheiseen pikaravintolaan, jossa harjoittelimme mongolialaista ruokaa sanastoa. Luulin, että tarjoilija antoi minulle tiskivettä maidon kanssa. Yritin noin puoli tuntia juoda sitä, mutta kuppi jäi ja juoma myös.

Tänään kävimme tyttöjen kanssa mongolialaisessa hoplopissa. Olimme ainoat siellä. Sisäänmaksu oli 6500 tuhatta eli  3,5 euroa/ h.  Gutiana tykkäsi ja me myös. Paikka ei ollut iso, eikä pieni.Täynnä kivoja leluja ja likkumäkiä.



Saimme mongolialaisen ajokorttin. Liikenne täällä päin on niin hurja, että minä tuskin uskallan ajaa. Mieheni uskalsi ja kaikki meni hienosti. Rukousta kyllä tarvitsemme paljon tien päällä ajaessa. Ruuhkat on joskus pahat, mutta huutavat lapset takapenkissä vielä pahemmat. Kärsivällisyyttä tarvitsemme paljon. Juuri tänään luin Raamatusta Kol 3:12- Kärsivällisyyttä ja vielä kerran kärsivällisyyttä.
                                                        Jokapäiväinen ruuhka meidän talomme vieressä.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen UB:ssa

Pääsiäisaamuna tuli todella paljon lunta, vaikkapa edellisenä päivänä halusimme ottaa takit pois. Meidän pääsiäinen meni rauhallisesti. Pääsiäisaamuna minä heräsin viimeisenä, tulin keittöön, otis esille Suomesta ostettuja tipuja, laitoin niitä pöytään ja miettin olipa yksinkertainen koriste :) Muuta pääsiäiseen liittyvää juttua meillä ei ollut. Mieheni ja Gutia saivat kyllä etsiä suklaamunia ympäri asuntoa.

Gutiana ensimmäinen suklaamuna. Kaikki ensimmäiset asiat ovat jännittävät ja kivat. Minä iloitsin varmaan kaikista eniten. Otin kameran esille, otin kuvia, tallensin muistioon jokaisen minuuttin, kun suklaamuna oli löydetty, avattu, syötty, avattu lahja ja leikitty lahjalla :)

Pääsiäisaamuna me huomasimme, että liha varastomme on loppunut. Niko otti sankarin roolin ja meni lihakauppaan. Sovimme, että joka toinen kerta minä käyn siellä. Salaa kuitenkin toivon, että minun ei tarvitse tehdä sitä :) Entisenä kasvissyöjänä ei ole niin mielyttävä mennä sinne. En halua kertoa tässä, mitä kaikkea siellä voi nähdä, mutta te itse voitte kuvitella, mutta ei kuitenkaan kannattaa :)

Hyppään asiasta toiseen, mutta on pakko kertoa, minkälaista on seisoa mongolialaisessa kauppajonossa. Kuulin aikonaan, että venäläiset seisovat todella lähellä toisia, mutta MONGOLIT seisovat vielä läempänä. Jos minun ja mongolin välissä on 1cm tilaa, sinne joku ihan varmasti tulee väliin. MInulle kävi jo näin monta kertaa. Eli venäläiset seisoovat aika kaukana toisistaan :)

Pääsiäispäivä meni katsellesaan ulos, kun lumi satoi lakkaamatta koko päivän. Siinä päivänä muistimme, miksi ja miten Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme.....