Neljä kieltä ja kaksi potilasta

 Neljä kieltä

Monta kieltä te puhutte päivittäin? Minä puhun neljä kieltä. Voi olla monille se on vähän, monille paljon. Minä elän nyt näiden kielien keskellä ja kanssa. Kotona kaksi kieltä, ulkona neljä. Joskus ei tee mieli mennä ulos ihan vain kielien takia. Aivot toimivat 24 tuntia. Unia näen venäjän kielellä, mieheni kanssa puhumme suomea, lapsien kanssa molempia. Mongolien kanssa mongolia, opettajien kanssa mongolia ja englantia. Uusien tuttavien kanssa mongolia ja englantia. Olen kiitollinen monesta asioista täällä Mongoliassa, mutta varsinkin yhdestä, englanti kieli on todella paljon parantunut. 

Yksi vaikea asia taas, mongolia pitää opiskella englannin kielen kautta. Monet asiat mongoli kielessä ovat samanlaiset kuin englannisa, pitää miettiä englannin kielen kautta. Eli jos haluan rakentaa lauseen mongoliksi, ensin sitä pitää miettiä englanniksi. Todella hankala ja jopa rasittava. 

Viiden kuukauden aikana saimme paljon ulkomaalaisia tuttuja täällä Mongoliassa. Kaikkien niiden kanssa aivot lepäävät jonkin verran, kun saa vapaasti puhua englantia, miettimättä sitä, miten sitä sanotaan mongoliksi. 

Paras lepo minulle on kuitenkin puhua omaa kieltä, eli venäjää. Täällä pääsee aika usein keskustelemaan mongolien kanssa venäjäksi, joka on tosi hyvä asia. Aivot lepäävät ja mieli on rauhallinen. Mongolit lainaavat monia sanoja venäjän kielestä. Esim. sohva (divan) takki (kurtka) kaappi (shkaf) servetti ( salfetik) jne...


Kaksi potilasta

Tyttäremme ovat olleet nyt kipeät viikon verran. Maanantaina kävimme ensimmäisen kerran lääkärillä. Kokemuksena se oli aikomoista :) Lääkäri otti meitä vastaan, tarkisti korvia ja kurkun, mutta keuhkoja hän ei osaanut kuunnella - sanoi, että pitää mennä toiselle lääkärille kuuntelemaan keuhkoja. Huoneeseen tuli nuori sairaanhoitaja, joka puhui sujuvaa venäjää, hän sanoi, että meidän pitää ottaa viikko hoito, joka kestää noin minuttin. Hoidon aikana puhdistetaan nenä ja kurkku. Kaiken sen tehdään laiteilla, joita ne ole ikänä nähnyt. Vauvallemme työnnettiin kaksi pumpulia nenään, joita pitänyt pitää 20 minuttia samalla hengittää vain suulla. Esikoisillemme laitettiin suuhun jotain ainetta hammaslääkärin huoneessa näköisellä laiteella. Tyttömme itki...
Lääkäri, joka osasi kuunnella keuhkoja kertoi meille keuhkonputken tulehtuksesta. Samalla hän antoi noin seitsemän lääkettä per lapsi. Itse kuintekin päätimme turvautua suomalaiseen antibiottikuriin, jonka toimme Suomesta. Nyt tarvitaan rukousta ja voimia.


Viikon aikana on ollut paljon itkua, surua, ilonhetkiä ja kärsivällisyyshetkiä :)
Kerran sanoin Nikolle: Pyydetään tänään Jumalalta paljon kärsimystä, vaikkapa tarkoitin kärsivällisyyttä :)

                                            Viikon pieniä iloja - uusi sohva

                        

Lähetystyö ei vaan innosta, mutta myös muuttaa ihmistä....

Lähetystyö ei pelkästään innosta, vaan myös muuttaa ihmisen olemusta ja persoona. Itsessäni huomasin paljon uusia asioita, jotka Suomessa ei ole tullut esille. Mongoliassa on paljon enemmän aikaa touhata erilaisia asioita kotona. Suomessa kaikki vapaa aika meni ystävien tapamiseen ja kerhossa käymiseen. Mongoliassa ei ole sellaisia asioita, ainakin vielä.

1. Mongoliassa uskalsin leikata tukan, menin vain kampaajalle ja sanoin, näin lyhyeksi. Suomessa en uskaltanut tehdä sitä. Jopa kaksi senttiä oli vaikea leikata. Mongoliassa on halu kokea uutta ja erilaista.

2. Rupesin harrastamaan kierrätystä. Toin valmiiksi Suomesta paljon kierrätysmateriaalia ja keräsin jo täällä jonkin verran. Yritän käyttää vain sitä, mitä löytyy kotona. Harvoin menen ostamaan. Se on todella hienoa miettiä, keksiä, antaa aivojen toimia kunnolla.

Peitosta ja vanhasta verhosta tehty tyyny.

Valokuva laatikkosta tehty korulaatikko, lisätty erivärinen paperi ja pitsi.

Avainlaatikko, tehty muropakkauksesta, väritetty.

Housut nukulle. Tehty vanhasta bodysta.

3. Mieheni kanssa ruvettiin kunnolla huolehtimaan hampaista. Pesun lisäksi ruvettiin käyttämään suuvettä ja kielenpuhdistajan. Täällä me mietimme ja huolehtimme paljon enemmän meidän terveydestä kuin Suomessa. Miksi? En tiedä....
Löysin kielipuhdistajan korealaisesta kaupasta. Anopin kanssa kävimme ostamassa Suomeen lahjaksi sukulaisille ja tietenkin omaankin kotiin. Kauppahyllyyn jätettiin vain yhden kappaleen roikkumaan :) Tässä muutamaa päivää sitten kävin katsomassa niitä lisää, mutta ei niitä enää ollut. Täällä Mongoliassa muutenkin pitää ostaa heti ja jos tykkää niin mahdollisimman paljon kerrallaan. Huomenna voi olla ei enää ole. Kerran löysin mustikkaa, otin kaiken, mitä oli pakastimessa. Sen jälkeen en ole enää nähnyt mustikkaa missään....

Kielipuhdistaja

4. Kauan sitten luin, että Englannin kuningatar pesee omat kasvot jääpaloilla. Hänen kasvojensä näyttävät todella nuorelta ja virkistävältä. Hän jopa ei käytä voidetta. En koskaan uskannut, että se voi tuntua niin hyvälle. Mongoliassa uskalsin kokea myös tämän. Joka aamu pesen kasvojani jääpalalla. Tuntuu todella ihanalta ja virkistävältä. Suositelen lämpimästi. Kerroin tästä kielikoulussa ja opettajani rupesi tekemään samaa :)

NAADAM

Tällä hetkellä Mongoliassa on kesäjuhla NAADAM. Sen aikana monet pitävät lomaa, monet lähtevät maaseudulle. Keskustassa, stadiumissa, maaseudulla on paljon tapahtumia. Stadiumissa on hevosenratsastusta, mongolialaista painia sekä jousiammunta. Keskustassa on taas konserttejä. Naadamin aikana syödään rasvaisia HUSHUUR piirakoita, joissa sisällä on vain lammaslihaa. Niitä syödään myös ihana tavallisina päivänäkin. Naadamin aikana on myös paljon alenuksia kaupoissa. Tämä juhla muistuttaa aika paljon suomalaista Juhannusta. 

Meidän Naadamin aikana meni leväten kotona. Esikoinen tuli kipeäksi ja me jäimme hänen kanssaan kotiin. Mieheni kävi keskustassa katsomassa, mitä kaikkea siellä tapahtuu ja samalla pääsi onnellisesti juuri avattuun KFC, minähän en syö kanaa....

Isin kanssa onnellisesti KFC:ssa.

 

Käsityö

Täällä Mongoliassa saan viettää paljon aikaa lapsien kanssa. Pitkien päivien aikana haluan myös tehdä jotain sellaista, mikä mielyttää siuluni ja samalla saan tehdä jotain itseni varten. Olen aina pitänyt käsityöstä, en ole hyvä piirtämään tai sanotaan en osaa piirttää olenkaan. Kerran ala - asteella pitänyt tehtäväksi annettiin piirtää eläimen, piirsin siilin, koska ajattelin, että se on kaikista helpoin valinta. Opettaja ja muut oppilaat pitkään arvasivat, ketä oikein piirsin... :)

Käsityössä onneksi ei tarvitse osata piirtää. Ulaanbaatorissa on paljon kaupoja ja monissa voi löytää tosi mielenkiintoisia askartelutavaroita. Pitää vain etsiä. Parhaat kaupat ovat korealaiset, joissa on kaikenlaisia ihmetavaroita.

Haluan näyttää teille, mitä kaikkea olen askartellut tähän asti.  Aina ei tarvitse ostaa, voi tehdä niistä, mitä on jo kotona. Kierrätystä niin sanotaan :)

Maitopurkista uudet purkit pikku tavaroille. Materiaalina on käytetty musta teippi ja vanhat tarrat.

Tässä on käytetty lahjapaperi, vanha koriste, ja nappi.

Lahjapaperi ja pitsi.

Mitä tapahtui lomalla?

Ensimmäinen lomamme Mongoliassa alkoi sähkökatkolla kahdelle päivälle. Ongelma alkoi meidän asunnostamme. Makuuhuoneessa yhdestä sähköputkesta tuli todella voimakas ääni ja varsinkin öisin, ääni muistutti kerman vatkamista kovalla teholla. Kuukauden sisällä sähkömiehet tulivat katsomaan, mutta heidän työkalut eivät riittäneet korjamaan sitä. Talomiehemme palkitsi uuden sähkömiehen, jolla oli mukana vähän enemmän työkaluja, mutta ei taskulamppua. Sitä hän lainasi meiltä. Korjaaminen kesti kaksi päivää, minkä seurauksena koko talo oli ilman sähköä.

Toisena päivänä me lähdimme neuvolaan ja HopLopiin. Ilman sähköä ei voinut tehdä ruoka, eikä käydä ammessa. Miten avuttomat ovat ihmiset ilman sähköä, emme keksineet mitään tekemistä kotona, kun sähköä ei ollut, emme haluneet olla hetkeäkään kotona, todella outoa....vaikkapa ilman sähköä voi tehdä melkein kaiken kotona, ruokakin voi hakea ja syödä kotona, ammessa voi olla ilman lampua.

                            Tälläinen jälki jäi meidän seinään, ei saa tulla lähelle, koska siitä voi tulla sähköä!


Mutta kaiken tämän jälkeen saimme ison palkinnon, saimme vieraita Suomesta kahdeksi viikoksi. Heidän kanssaan saimme kokea monia ihania asioita Mongolian ympärillä. Oli todellaa ihanaa ja antoisaa nauttia yhdessä kauneista asioista. Mongolia on todella kaunis kesänä.

                                           Kesäkuussa Gutiana täytti 2 vuotta

                                           Kielikoulu opettajamme

                                            Lama museo

                                           Kilpikona

                                            Matka kirkkoon ei ole helppo :)

                                              Kirkossa

                                            Joesta löysimme violettikivejä

                                                           Sain ratsastaa ensimmäistä kertaa. Toisena kerrana ratsastin jo yksin :)

                                               Kazakki perhe

Ikävä on

Ikävä on vihreyttä, vihreitä puita, kukkia, ruohoa, metsän tuoksua, raikasta aamun tuoksua....

Ikävä on suomalaista aamupalaa, ruisleipää, Oltermannia, hyvää voita ja tuoretta mehua.
Ikävä on Suvelan asukaspuistoa. Puston ilmapiiriä, tilanteita ja puheliaita äitiä. Keskusteluja tuntemattomien kanssa.
Ikävä on Suvelan kappelia, perhekerhoa, mihin olisi voinut vain tulla ja olla. Puhua tai olla puhumatta. Lepopaikka.
Ikävä on suomalaista ympäristöä.
Ikävä on suomalaista kirjastoa.
Ikävä on puhtautta.
Mutta kaikista suurin ikävä on ihmisiä. Rakkaita, tärkeitä ja sieluystäviä. Olette kaikki todella tärkeitä!

Ikävä hetkiä tulee välillä, mutta Jumala on todella hyvä ja antaa meille niitä hetkiä, jolloin unohdan, että olemme kaukana kaikista näistä asioista. Hän antaa voiman, jaksamisen ja ilohetkiä. Pyytäkää, niin hän antaa.

Matka Kiinaan

Matka Kiinaan meni näin. Launtaina lähdimme kello yhdeksän aamulla lentokentälle, hyvä mieli ja hymy kasvoilla. Lentokentällä saimme kuulla huonot uutiset, lento on PERUTTU, seuraava lento lähtee vasta kello 21.00. Mieheni sai nopeasti meille hotellin, jossa saamme odottaa seuraava lentoa. Hotellissa saimme lounasta ja iltaruokaa. Hotelissa oli iso sali, mikä oli täynnä ilmapalloja, joita rikoimme kahden päivän aikana :) Mutta oli ainakin jotain tekemistä tytöille. Kello 20.30 saimme tietää, että lentomme on taas PERUTTU, seuraava lento lähtee vasta sunnuntaina kello 11. Kärsivällisyyteemme oli koholla ja kunnossa, koska yölento olisi pahin vaihtoehto kahden pienten kanssa. Menimme rauhassa nukkumaan.

Aamulla saimme tietää, että lentomme on taas PERUTTU, seuraava lähtee vasta kello 18. Se oli jo varma tieto. Lentokentän bussin pitänyt tulla hakemaan meitä kello kaksi, ei tullut....tuli vasta kello kolme. Meitä oli noin 30 ihmistä, jotka saivat jännittää, pääsevätkö he kotiin tai ei. Monet olivat pessimistit, jotkut optimistit. Monet menivät kokeilemaan muita lentoja, monet menivät kotiin, monet seikkailivat netissä kaksi päivää ja jotkut tutustuivat toisten kanssa.

Lentokentällä saimme tietää, että lento on myössä yksi tunti. Istuimme lentokentällä ja odotimme. Mietimme, että Mongoliaan ei ole helppo tulla, eikä helppo lähteä. This is Mongolia, niin kuin mieheni sanoo...

Saavuimme Pekingiin kahdessa tunnissa. Lentokenttä on valtava, puhdas ja moderninen. Sisällä on metro, joka vie matkustajia muihin terminaaleihin. Väsyneenä löysimme tiskin, jossa saimme uuden hotellin yöksi. Hotelliin tuli muitakin matkustajia. Hotellin tarjoaa Air China kaikille, joilla on transit matka samalla lentoyhtiöllä. Hotellissa tunkeutuin jonon ohi ja pyysin meille huoneen. Gutiana nukahti melkein matkalaukun päälle ja Juliana nukkui sylissä. Kello oli jo 23.00. Hotellin virkailija sanoi, että minun pitää mennä jonoon, mutta seisoin siinä niin pitkään, kunnes saimme huoneen. Näin alkoi meidän matkamme kahden pienen lapsen kanssa.

Seuraavana päivänä saavuimme kello kahdeksan lentokentälle ja pääsimme lentämään etelä-Kiinaan. Matka oli taas pitkä, koska odotimme lentokoneessa yli tunnin, koska ilmassa oli ruuhka. Sen jälkeen lensimme vielä neljä tuntia.

Täältä matkalta opimme paljon. Oli hauska, nauroimme koko ajan meidän epäonnistumiselle ja kaikista tärkein, että lapset voivat hyvin ja nauttivat merestä ja mangoista!

Oma koti kullan kallis

MONGOLIALAINEN KOTI

Kävimme kahden kuukauden aikana kolmessa mongolialaisessa kodissa. Tein sellaisen huomion, että kolme perhettä asuvat periaatteessa samalla tavalla. Haluaisin jakaa asioita, joita huomasin käydessämme kylissä.
Asunnot on todella kalliit täällä, kalleimmat kuin Helsingissä ( UB:n hinnat, muita en tiedä). Monet perheet asuvat isovanhempien kanssa. Taloja löytyy monenlaisia. Enemmän on vanhoja taloja, mutta on myös paljon uusia, hienoja kerrostaloja, rivitaloja ja omakotitaloja. Yksi kalleimmasta aluuesta on nimeltään Zaisan. Siellä voi löytää hienoja englantilaisia rivitaloja sekä valtavia omakotitaloja. Rikkaimmat ihmiset haluavat kuitenkin asua kaupungin laidalla, hienoissa svetsiläisissä omakotitaloissa. Ympäri niitä on vain avarat vuoret. Ajoimme kerran niiden ohi, mutta en ottanut kuvia. Ihmisten toimeentulo vaihtelee todella paljon.

Ensimmäinen perhe asuu uudessa talossa uudessa alueessa. Huoneita on kaksi, olohuone, keittokomero ja makuhuone. Ihmisiä on neljä. Ensimmäisellä perheellä on kaksi lasta, yksi 90cm sänky ja pieni sohva. Missä he kaikki nukkuvat? En tiedä.
He tarjosivat meille todella maukaita japanilaisia pelmenejä, mutta itse eivät syöneet meidän kanssamme. Se on mongolialainen tapa. Kylissä voi olla niin pitkään, kun huvita, ei ole mitään tietynlaista aikaa. Vieraat eivät ainakin suuttuneet, kun lähdimme jo kahden tunnin kuluttua kotiin. Koko vierailun aikana lapset leikkivät kivasti. Telkkarin päällä pitäminen on myös uusi asia meille. Päällä oli koko ajan BabyTv, lapset eivät antaneet laittaa sen pois, lapset ovat kaksi vuotiaat :) Kuka perheessä päättää?

Toisessa perheessä on viisi ihmistä, saman verran huoneita, mutta keittiö erikseen. Perheessä on myös pieni sohva ja yksi parisänky, sama kysymys, missä kaikki nukkuvat? Perhe tarjosi meille bootsia ja salattia, jälkiruaksi oli muffinsit, joita teki kahdeksan vuotias tyttö. Tässä perheessä saimme vähän puhua englantia ja välillä venäjää, mikä oli vaihteeksi mukava. Jos vierailee ensimmäisen kerran, ei yhtään haittaa, jos puhuu vähän ja on niitä hiljaisia hetkiä. Ketään se ei häiritse, paitsi toki meitä, eurooppalaisia :)

Kolmas perhe asuu samassa talossa vanhempien kanssa, paitsi heillä on oma sisäänkäynti. Talo on rähmäinen, mutta sisällä on modernit huonekalut. Perheessä on yksi pieni tyttö ja yksi parisänky. Perheellä ei ole suihkua ja vessa on ulkona. Perhe kantaa vettä ulkoa. Perhe kuitenkin omistaa hienon uuden Honda auton. Tässä perheessä puhuimme vain mongolia ja pärjäsimme hienosti, varsinkin olin ylpeä minun miehestäni.

Odotamme jatkossakin pääsevämme kyliin, varsinkin jurttaan, mongoliaksi ger, haluaisin päästää ja katsoa, miten siellä nukataan :) Meidän perheessämme on niin tärkeä, milloin nukutaan ja missä nukutaan, tämä aihe on todella lähellä sydäntä minulle :)

Valitettavasti minulla ei ole yhtään kuva.

MEIDÄN KOTIMME UB:SSA

Meidän kotimme on kullan kallis meille. Asumme tavalisessa kerrostalossa, kahdeksannessa kerroksessa. Meidän talossamme on monta rappusta, mutta meidän rappunen on eristetty aidalla, ei sen takia, että me olemme erityiset täällä, vaan sen takia, kun tämän rappusen omisti joskus amerikkalaiset. Meillä on vartia ja vaihtelevasti koirapennut. Ovessa on ovikoodi ja rappusen siivotaan joka päivä. Olomme on aika turvallinen täällä, mutta se on turvallinen myös kodin ulkopuolellakin. Olemme kyllä koti-ilta ihmisiä, emmekä seitsemän jälkeen poistuu kodista.

Meillä on kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, vessa, suihku ja kaksi parviketta. Yksi niistä on lasitettu, jonka pidämme varastona ja toisessa emme vielä käyneet. Itse pelkään, että se tippu, jos astun sinne :)
Keittiömme on todella pieni, koska iso pöytä vie puolet tilasta. Siellä on myös pesukone, jonka ostimme täältä.
Muuten kaikki huonekalut olivat täällä valmiiksi. Hankkimme muutaman maton, pinnasängyn, urheiluvälineitä ja jotain muuta pientä.

Kiitos Jumalalle kaikista näistä asioista!

Gutianan piirustukset