Joskus kauan sitten äitini yritti opettaa minua katsomaan eteenpäin, eikä maahan kävellessään. Monta vuotta yritin oppia sitä, oli jostakin syystä vaikea kävellä ja katsoa suoraan. Täällä Mongoliassa on parempi katsoa alaspäin, koska ei koskaan tiedä, mitä eteen voi tulla. Pahimmat on avoimet viemärit. Vähän aika sitten ruotsalainen turisti tippui sellaiseen, onneksi selviyttyi. Niitä ei ole paljon, mutta kuitenkin on.
Liikenne on myös pelottavaa, kuka ei ajaa liikennesääntöjen mukaan. Onneksi mieheni saa vasta syyskuussa mongolialaisen ajokortin, niin voin nukkua rauhassa. Vaikkapa ollaan kehitysmaassa, niin autot ovat todella hienot täällä, voi aika monta kertaa kääntyä ja sanoa WAU!!!
Eilin näin ensimmäisen kerran ulkomaalaisia, jotka kuulemaa asuvat meidän talossamme. Täälä ei paljon kysytä, kuka olet ja mitä teet täällä? Nämäkin ulkomaalaiset pakenivat nopeasti meiltä. Koko lähetyskurssin aikana kysyilin, mitä minun pitää sanoa, jos paikalliset kysyvät, mitä teemme täällä? Mutta ei kukaan paljon kysele mitään....:) Tähän asti tavattiin ei puheliaita mongoleja.
Gutiana pääsi jo leikkipuistoon, joka on aika kiva. Harmaiden ja kuluneiden talojen välissä on kaksi kiva leikkitelinettä. Lapset ja heidän vanhempansa pyörivät siellä iltaisin. Gutiana sai paljon huomiota, koska valkoihosia ei näe täällä. Hänen haalarinsa, reima tec sai myös paljon huomiotta. Paikalliset lpset käyttävät vain takkeja ja housuja. Lapsilla on myös kaulaliinat nenän asti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti